Vieraskolumni

Mustan kuninkaan paluu

Malarian vastainen taistelu on ollut epätoivoista kilpajuoksua vastustuskykyisten kantojen muodostumisen ja uusien lääkkeiden kehittämisen välillä. Onko "sota malariaa vastaan" hävitty?
Risto Isomäki
27.1.2006

Risto Isomäki

Malaria on ollut maailmanhistorian tuhoisin sairaus, jos tarkastelussa otetaan huomioon koko ihmiskunnan historia ja kaikki maanosat. Eräät trooppisten tautien tutkijat ovat jopa arvioineet, että puolet kaikista maapallolla eläneistä ihmisistä on saattanut kuolla malarian takia.

Malaria saattaa myös olla maailman vanhin tunnettu taudinaiheuttaja, sillä malarialoisen uskotaan olleen olemassa jo noin 30 miljoonaa vuotta sitten. Useimmat ihmisen kannalta merkittävät taudit ovat paljon uudempia tulokkaita, joitakin tuhansia, satoja, tai joissakin tapauksissa vain muutamia vuosia vanhoja.

Malariaa ehdittiin toisen maailmansodan jälkeisenä aikana jo vähän aikaa pitää lähes voitettuna sairautena. Uusien synteettisten malarialääkkeiden ja DDT:n kaltaisten tehokkaiden torjunta-aineiden ansiosta maapallon vuotuinen malariakuolleisuus laski kolmesta tai viidestä miljoonasta jonnekin puolen miljoonan tuntumaan. Sitten se kuitenkin alkoi jälleen nousta. Malarialoiset kehittivät hämmentävän nopeasti immuniteetin uusia lääkkeitä vastaan, samaan aikaan kun niitä ihmisiin levittävät sääsket kehittivät DDT:lle ja monille muille hyönteismyrkyille vastustuskykyisiä kantoja.

Siitä eteenpäin malarian vastainen taistelu on ollut epätoivoista kilpajuoksua vastustuskykyisten kantojen muodostumisen ja uusien lääkkeiden kehittämisen välillä.

***

1990-luvun lopulla tilanne alkoi näyttää valoisammalta kuin moneen vuosikymmeneen. Näyttämölle näet tuli dramaattisella tavalla jälleen uusi malarian vastainen ihmease: kaksi tuhatta vuotta vanhoista kiinalaisista lääketieteellisistä teksteistä uudelleen löydetty merkittävä uusi malarialääke, artemisiini.

Artemisiini ja sen johdannaiset purivat tehokkaasti myös niihin malarialoisiin, joihin mikään muu tunnettu lääke ei enää näyttänyt tepsivän. Ennen kaikkea artemisiinin vaikutusmekanismi oli toisenlainen kuin aiemmilla malarialääkkeillä. Tästä syystä eräät tutkijat julistivatkin jo, että malarialoiset eivät välttämättä pysty koskaan kehittämään vastustuskykyä artemisiinille.

Nyt, vain muutamia vuosia myöhemmin, tilannearvio on kuitenkin taas paljon mustempi. Thaimaassa kehittyneet, artemisiinille täysin vastustuskykyiset malariakannat ovat murskanneet toiveet kiinalaisen ihmelääkkeen pysyvästä tehosta. Tehokkaan malariarokotteen tulo markkinoille vaikuttaa edelleen etäiseltä haaveelta. Lisäksi monien uusien tutkimuksien mukaan malariatilanne on huonontunut nopeammin, kuin mitä viralliset tilastot kertovat.

Afrikassa kuolee virallisten tilastojen mukaan vuosittain noin miljoona ihmistä malariaan. Hallituksista riippumattomat tutkimuslaitokset ovat kuitenkin arvioineet, että Afrikan todellinen, suora malariakuolleisuus on todennäköisesti jo noussut kolmeen miljoonaan vuodessa. Yli sadan miljoonan asukkaan Nigeriassa olisi Nigerian hallituksen virallisten tilastojen mukaan ollut esimerkiksi vuonna 2000 vain 58 malariakuolemaa, mitä monet malaria-asiantuntijat pitävät hyvin huonona vitsinä. YK-järjestöjen on omissa raporteissaan pakko käyttää hallituksien virallisia arvioita.

Päälle tulee vielä epäsuora malariakuolleisuus, joka on tropiikissa aina ollut hyvin suuri. Malarialoisen aiheuttama infektio on näet niin massiivinen, että ihmisen oma immuunijärjestelmä tappaa ihmisen, jos se yrittää väkisin tuhota kaikki malarialoiset. Tästä syystä immuniteetin muodostuminen malarialle tarkoittaa vain sitä, että ihmisen immuunijärjestelmä ikään kuin virittyy matalammalle tasolle ja oppii näin elämään malarialoisen kanssa. Mutta tällöin se ei pysty enää torjumaan muita sairauksia yhtä tehokkaasti.

Onko jotakin tehtävissä, vai onko "sota malariaa vastaan" hävitty?

***

Erityisesti monet afrikkalaiset malaria-asiantuntijat ovat esittäneet, että malarian vastaisen taistelun painopisteitä pitäisi siirtää pois lääkkeiden ja rokotteiden kehittelystä malariasääsken torjuntaan kaikin mahdollisin tavoin.

Malarialoinen on elänyt niin pitkään yhdessä ihmisten ja ihmisen esi-isien kanssa, että siitä on tullut tavattoman taitava väistelemään kaikkia niitä keinoja, joilla ihmisen oma immuunijärjestelmä sitä yrittää torjua. Pitkään vaikuttavien rokotteiden kehitteleminen on tästä syystä monien loistutkijoiden mielestä epätoivoinen yritys.

Malarian suurin vahvuus on kuitenkin samalla myös sen suurin heikkous. Malarian pitkä evoluutio on myös johtanut hyvin suureen erikoistumiseen. Eri nisäkkäillä, linnuilla ja matelijoilla on kaikilla omat malariansa, jotka eivät voi tarttua muihin lajeihin. Juuri tämä seikka on todennäköisesti hävittänyt malarian muun muassa Suomesta, Venäjältä, muualta Euroopasta ja Yhdysvalloista. Toisin kuin luullaan, malaria ei näet ole mikään trooppinen tauti, ainoastaan sen Falciparum-muoto ei kykene elämään tropiikin ulkopuolella.

Malaria hävisi pohjoisilta alueilta varmaankin ennen kaikkea sen takia, että ihmisten asumustaso parani. Ihmiset eivät enää nukkuneet taivasalla tai huterissa rakennuksissa, yhdessä karjan kanssa. Tästä syystä muut malarian muodot alkoivat todennäköisesti yleistyä ihmisen malarian kustannuksella, kunnes ihmisen malaria lopulta kuoli sukupuuttoon. Monilla alueilla tämä tapahtui jo selvästi ennen nykyaikaisten malarialääkkeiden ja hyönteismyrkkyjen keksimistä.

Malarian vastaisella taistelulla on siis toivoa. Mutta mallia pitäisi jatkossa ottaa onnistumisista, sen sijaan että jatkettaisiin yhä epätoivoisemmalla tavalla vanhojen epäonnistumisten kopiointia, yhä uudelleen ja uudelleen.


Kirjoittaja on kirjailija sekä Ympäristö ja kehitys -järjestön sihteeri. Kepan verkkokolumnistien esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.