Vieraskolumni

Muovipussin matka Kairossa

Sanna Negus
17.3.2003

Kuva: Sanna Negus, Kairo

Egyptiläiset rakastavat muovipusseja. Kaupoissa ostokset sullotaan muovipussiin kysymättä, vaikka ostaisi taskuun mahtuvan tuotteen. Kairoon viime vuosina pesiytyneissä ulkomaalaisissa supermarketeissa muovipussien käyttö on vieläkin hillittömämpää. Halvan työvoiman luvatussa maassa kassoilla on oikein oma pakkaaja. Jollei pidä varaansa, kaupasta lähtiessä saattaa huomata kantavansa nippua puolityhjiä pusseja.

Muovipusseista kieltäytyjää pidetään vähintäänkin omituisena. Kun kerran ilmaiseksi saa, niin miksi kieltäytyä, pakkaajien ihmettelevät kasvot tuntuvat sanovan. Ikäänkuin muovipussit olisivat ehtymätön luonnonvara, kansallinen ylpeys. Rajansa se on roskispussivarastollakin; kun keittiö uhkaa täyttyä muovipusseista, sitä muistaa että kankainen kauppakassi on jäänyt liian usein kotiin. Myrkynvihreä kauppakassini herätti aluksi hilpeyttä lähi-kaupassa, mutta pikkuhiljaa siihen on totuttu.

Muovipussi-ilmiö kertoo siitä, että ympäristötietoisuus on Egyptissä vielä lapsenkengissään. Yhteiskunta-ajattelu on uutta, eikä monikaan ajattele oman asuinympäristönsä parasta. Autoilijat tiputtavat roskia ikkunoista, sipseja mussuttavat koululaiset heittävät esimerkkiä seuraten pussit kadulle. Onko kukaan kuullut asennekasvatuksesta? Arabimaailman paljon puhuttu yhteisöllisyys ei tule ilmi ainakaan ympäristön siistimisenä. Ei puhettakaan, että joku järjestäisi pihatalkoot tienoon puhdistamiseksi. Sitä varten on kadunlakaisijat, joku sanoisi. Kukaan ei tule ajatelleeksi mitä roskille tapahtuu tai minne ne päätyvät.

Kairon 60 000 roskankerääjää, zabbaliiniä, tietävät mitä roskille tapahtuu. Kairon jätehuoltosysteemi on ainutlaatuinen koko maailmassa. Roskankerääjät heräävät aamuvarhain ja noukkivat mukaansa rappukäytäviin ja portaikkoihin jätetyt roskapussit. He saavat pienen maksun jokaisesta asunnosta; välikäsi ottaa osansa. Sitten roskankerääjät palaavat kotiinsa. Muqattamin vuori on suurin zabbaliin alue ja haju on sen mukainen. Imelää jätteenhajua ei voi paeta millään, vaikka välillä siihen sekoittuvat leipomon tai hedelmäkaupan tuoksut.

Zabbaliinit kippaavat aasin vetämien kärryjen tai avolava-auton sisällön kodin edustalle. Siitä alkaa naisten ja lasten työ – he lajittelevat roskat aivan kotioven edessä, paljain käsin. He erottelevat paljain käsin roskien seasta muovin, paperin, tinan ja kaiken muun kierrätettävän, jonka he myyvät eteenpäin. Orgaaninen jäte syötetään vuohille ja sioille, joita roskankerääjät kasvattavat myyntiin. Zabbaliinit ovat koptikristittyjä, joten muslimien sianlihansyöntikielto ei koske heitä.

Tämä alkeellinen kierrätysmenetelmä on vaarallinen, sillä kotitalous- ja sairaalajätetta ei erotella toisistaan. Monilla roskankerääjillä ja kierrättäjillä onkin hepatiitti ja ainainen alttius haavoille ja tulehduksille. Terveyttä uhmaava kierrätysmenetelmä on kuitenkin todella tehokas, sillä zabbaliinit kierrättävät 80 prosenttia keräämästään jätteestä.

Mutta nyt tämä kaikki on muuttumassa. Ei siksi, että joku olisi viimein huolestunut roskankerääjien terveydestä tai lapsityövoiman käytöstä. Muutos on tulossa siksi, että Kairon jätehuolto päätettiin ulkoistaa ulkomaalaisille yrityksille. Kairon puhtaanapitolaitoksen mukaan jätteenkeräysmenetelmä haluttiin yhdenmukaistaa. Tällä hetkellä zabbaliinit keräävät 30 prosenttia Kairon roskista, muun osan hoitaa kaupunki ja puhtaanapitolaitos. 16 miljoonan asukkaan Kairo tuottaa joka päivä 10 000 kiloa jätettä, josta viidennes jää kokonaan keräämättä. Suurin osa keräämättömästä jätteestä on köyhillä asuinalueilla, joissa asukkailla ei ole varaa maksaa jätehuollosta. Muovipussit heitetään ojanpenkalle tai sytytetään tuleen lasten leikkiessä vieressä.

Uuden mallin mukaan kaikki kairolaiset joutuvat maksamaan jätehuollosta, sillä se laskutetaan sähkölaskujen yhteydessä ja suhteutetaan sähkönkulutukseen. Roskankerääjien kohtalo sen sijaan on vielä epävarma. Suunnitelmien mukaan ulkomaalaiset yhtiöt palkkaisivat kaikki roskankerääjät, mutta huonommalla palkalla. Zabbaliin keräisi roskat, jotka vietäisiin yritysten autoilla suoraan kaatopaikalle. Kierrättäjät voisivat tulla suoraan kaatopaikalle keräämään myytäväksi kelpaavan jätteen ja viedä orgaanista jätettä sioille.

Tämä malli kuulostaa sikäli paremmalta, etta roskankerääjien ei enää tarvisisi asua roskien keskellä ja siten terveysriskit vähenisivät. Eri juttu on se, kuinka tehokasta kierrättäminen olisi, ja kuinka monella olisi varaa kuljettaa tavara pois kaatopaikalta. Eikä kaatopaikalla roskien tonkimista voi sanoa inhimilliseksi työksi. Roskankerääjien keskuudessa vallitseekin suuri epätietoisuus tulevasta - Muqattamin zabbaliinit eivät tiedä kuinka heidän käy. Tätä kirjoittaessani he voivat hengähtää ainakin hetkeksi, kiitos egyptiläisen byrokratian. Uuden roskankeräysmallin piti alkaa maaliskuun alussa, mutta jäteyhtiöiden rekat ovat juuttuneet tulliin.

 

Kirjoittaja on Kairossa asuva vapaa toimittaja.