Vieraskolumni

Mosambikin hyvät ovat hiljaa

Kun Pohjois-Mosambikissa sanotaan, että kansalaisyhteiskunnalle annetaan tilaa, hallitus käyttääkin tilan järjestöjen hallitsemiseen.
Lucia Jofrice
12.6.2012

Meillä Pohjois-Mosambikissa on lain säätelemä kehitysobservatorioiksi kutsuttu järjestelmä. Se on kansalaisyhteiskunnalle varattu tila, jossa järjestöt ja muut toimijat voivat arvioida hallituksen toimia köyhyyden vähentämisessä ja hallitusohjelman toteuttamisessa, esittää kysymyksiä ja tarvittaessa ehdottaa parannuksia.

Kun olen kahtena viime vuonna osallistunut näiden observatorioiden vuosittaisiin kokouksiin, olen havainnut eriskummallisen ilmiön, joka ehkä ei kuitenkaan ole kovin yllättävä. Näissä tapaamisissa kansalaisyhteiskunnan ja valtion roolit kääntyvät käytännössä päälaelleen.

Kansalaisliikkeet ja -järjestöt (erityisesti kansainväliset järjestöt) kutsutaan observatorioon esittelemään kuluvan vuoden toimensa, budjettinsa ja maantieteelliset toiminta-alueensa hallitukselle — eikä toisin päin. Esittelyn hoitaa provinssin järjestöjen kattojärjestö Focade, joka kokoaa tiedot järjestöiltä etukäteen.

Viime vuosina observatorioiden valmistelukokouksissa valtiovarainministeriön virkamiehet ovat jopa pyytäneet, että järjestöt voisivat toimittaa raporttinsa hallitukselle etukäteen.

Yllättäen kansalaisyhteiskunnan edustajat ja jopa Focaden johtaja eivät näe tässä mitään outoa, sillä "kansalaisyhteiskunta ei ole hallituksen vihollinen, ja observatoriolla vain yritetään etsiä synergioita kehitystä kohden".

***

Observatorion päivänä hallituksen raportti sen toimista käytiin läpi, mutta vastauksia esitettyihin kysymyksiin ei "ehditty" antaa. Kuvernöörin sanoin: "Ei kaikkea ehdi tehdä yhdellä kertaa. Täytyy olla kärsivällinen. Kiitämme kaikkia puhujia. Kaikki kysymykset ovat tärkeitä, ja ne otetaan varmasti jatkossa huomioon."

Sen sijaan järjestöjen raportin esittelyssä erityisesti kansainvälisten järjestöjen toiminnasta hallituksen edustajat kyselivät paljon. Se, mitä olisi pitänyt tehdä jäi tekemättä, sillä kukaan ei noussut protestoimaan.

Minua ei niinkään huolestuta ja yllätä hallituksen käytös, eikä se, että se yrittää kääntää vahtikoiran ja vahdittavan roolit ylösalaisin. Eikä sekään, etteivät hallituksen edustajat vaikuta kovin sitoutuneelta paikalliseen kehitykseen.

Toki observatorion tulisi olla tila, jossa virkamiehet ovat tilivelvollisia kansalle ja voisivat kehittää toimintaansa palautteen perusteella. Toki tilivelvollisuus, läpinäkyvyys, korruption vastainen taistelu ja avoin tiedonvaihto ovat kulmakiviä demokratian rakentamisessa. Tietenkin se, että valtiovaltaa ei kiinnosta hoitaa observatoriota niin kuin kuuluu, kertoo siitä, ettei virkamiehistöä kiinnosta toimia niin kuin kuuluu. Se ei ikävä kyllä yllätä.

Mutta se, mikä minua huolestuttaa, on kansalaisyhteiskunnan passiivisuus. Ilman vastusta he antavat pois sen tilan, joka heille on varattu siihen, että he voisivat katsoa onko hallitus pitänyt lupauksensa. Se on surullista.

Ymmärrän miltä Martin Luther Kingistä tuntui kun hän sanoi, ettei pahojen ihmisten korvia särkevä metelöinti ole huolestuttavaa, mutta hyvien ihmisten hiljaisuus on. Tämän passiivisuuden tähden kansalaisyhteiskunnan on vuosi vuodelta yhä vaikeampaa tulla otetuksi vakavasti.

***

Mieleni on täynnä kysymyksiä.

Mistä tulee tämä passiivisuus ja pelko tarttua selviin vääryyksiin? En voi uskoa, että pohjoismosambikilainen kansalaisyhteiskunta on niin viatonta, etteivät he huomaa tilansa varastamista. Kyllä kai he tietävät, että observatoriossa he voisivat vaikuttaa siihen, mitä provinssissa tapahtuu.

Observatorioiden tila saatiin luotua suurella väännöllä, ja nyt sitä käytetään hyväksi kaikkien hiljaisella hyväksynnällä. Ilmaisunvapautta rajoitetaan ja samalla meidän toimiamme kyseenalaistetaan.

Millaista demokratiaa me oikein haluamme? Millaista vapautta?

Nähdään taas ensi vuonna, kehitysobservatorio.

Kirjoittaja toimii Kepan kehityspoliittisena työntekijänä Mosambikissa. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.