Vieraskolumni

Mkukuta - vanhaa viiniä uudessa pullossa?

Tansaniaan on luotu uusi köyhyydenvähentämisstrategia, Mkukuta. Aiemmista epäonnistumista on yritetty ottaa opiksi, mutta muuttuuko mikään?
Kenny Manara
4.9.2005

Kenny Manara

Tansanian nykyinen köyhyyden vastainen taistelu perustuu kansalliseen kasvu- ja köyhyydenvähentämisstrategiaan, joka tunnetaan paremmin swahilinkielisellä lyhenteellä Mkukuta. Se pohjautuu vuonna 2003 päättyneeseen ensimmäiseen köyhyydenvähentämisstrategiaan (PRSP), joten sitä kutsutaan myös PRSP II:ksi.

Mkukuta kattaa viisi vuotta eli 2005 - 2009. Strategian loppuessa on kuljettu kaksi kolmannesta matkasta kohti YK:n vuosituhattavoitteita, jotka on tarkoitus saavuttaa vuonna 2015.

Aiempaan, kolmevuotiseen PRSP I:een verrattuna Mkukutan arvellaan tarjoavan ajallisesti paremmat raamit, jotka mahdollistavat resurssien kestävän käyttöönoton ja toimeenpanon sekä köyhyyden vähentämisen vaikutusten arvioinnin.

***

Miksi PRSP:stä siirryttiin Mkukutaan?

Usein todetaan, että jotta tuloköyhyyttä voitaisiin vähentää kestävällä tavalla, on taloudellinen kasvu välttämätöntä. Tansaniassa PRSP I tarjosi kehykset taloudelliselle kasvulle, joka on ollut viime vuosina keskimäärin kuusi prosenttia, mutta vaikutukset tuloköyhyyden vähentämiseen olivat silti hyvin pienet. Vastauksena tähän hallitus muotoili uudet kehykset, joiden avulla yritetään korjata puutteita erityisesti makro- ja mikrotason yhteyksien välillä.

Saatavilla olevan aineiston perusteella PRSP I epäonnistui tuloköyhyyden vähentämisessä pitkälti sen takia, että se oli niin vahvasti kytköksissä HIPC-ohjelman velkahelpotuksiin. Velkahelpotukset ja muut resurssit kanavoitiin pääasiassa "tärkeimmille sektoreille" eli koulutukseen, terveyteen, vesihuoltoon, maatalouteen sekä maaseudun tiestöön. Näille alueille sijoittamisen arveltiin vaikuttavan eniten köyhyyden vähentämiseen.

Nykyinen politiikka ja Mkukutan toimeenpano eivät kuitenkaan selvästi osoita, miten uuden strategian avulla onnistuttaisiin siinä, missä PRSP I:n kanssa epäonnistuttiin. Päähuolenaiheena on, miten saada oikeudenmukaisuus ja tasavertaisuus kautta linjan mukaan Mkukutan kolmeen alakohtaan eli taloudelliseen kasvuun ja tuloköyhyyden vähentämiseen, elämän laadun ja hyvinvoinnin kohentamiseen sekä hyvään hallintoon.

Kolmesta alakohdasta hallinto sanelee sen, mitä kahdessa muussa tapahtuu, ja erityisesti taistelu korruption kitkemiseksi on nostettu korkealle tärkeysjärjestyksessä. Tähän mennessä toiminta lahjontaa vastaan on kuitenkin ollut ponnetonta, ja on todella vaikea havaita hallituksessa intoa rötösten lopettamiseksi.

Mkukutan tavoitteita ei voida saavuttaa, jos korruptiota vastaan ei käydä uudenlaisella tarmolla. Esimerkiksi puolet strategian toteuttamiseen tarkoitetusta kansallisesta budjetista on tarkoitus jakaa paikallishallinnoissa - joissa korruptio rehottaa.

***

Kansalaisyhteiskunnan osallistumisen paikallistason päätöksentekoon arvellaan lisäävän Mkukutan toimeenpanon tehokasta valvontaa. Koska paikallishallinnon vastuulla on yhä suurempi osa kuluista, on myös tarve saada yhä useampia ruohonjuuritason järjestöjä mukaan päätöksentekokoneistoon. Tämä vaatii kumppanuutta ja synergiaa.

Kansalaisyhteiskunnan edustajien on kuitenkin hankalaa päästä mukaan päättämään, jollei synny paikallista poliittista konsensusta. Tämä johtuu pääasiassa Tansanian perustuslaista, jossa todetaan, että lainsäädäntöelimiin ei voida valita ihmisiä, jotka eivät kuulu poliittiseen puolueeseen. Kansalaisjärjestöt ovat puoluepoliittisesti sitoutumattomia, joten niiden edustus paikallishallinnossa on hyvin epätodennäköistä, jollei paikallinen eliitti ole valmis luomaan tapoja, jotka eivät ole ristiriidassa perustuslain kanssa.

Mkukutan tavoitteiden saavuttaminen on mahdotonta myös silloin, jos kaupunkeihin kallellaan olevan trendi jatkuu nykyisellään. Jos kaupunkien suosimista halutaan karsia, tarvitaan lisää investointeja maataloussektorille. Maaseudun tuloköyhyyttä voitaisiin vähentää erityisesti panostamalla agroteollisuuteen, joka tarjoaisi lisäarvoa myös maanviljelykseen. Vaikka maatalous on tunnustettu yhdeksi maan ykkössektoreista, ovat valtion toimet jäämässä puheiden tasolle: rahaa budjettiin on varattu niukasti.

Mkukuta voi siis hyvinkin osoittautua uudelleen pullotetuksi vanhaksi viiniksi.


Kirjoittaja toimii kehityspoliittisena sihteerinä Kepan Tansanian-toimistossa. Kepan verkkokolumnistien esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.