Vieraskolumni

Miten Afrikka pääsee homofobiasta?

Afrikkalaisessa keskustelussa voitaisiin oppia siitä, miten eurooppalaiset voittivat oman homofobiansa.
Izai-zai Yikona
16.2.2015

Tällä vuosituhannella useat maat Etelä-Afrikasta Argentiinaan, Britanniaan ja Ruotsiin ovat muuttaneet samaa sukupuolta olevien ihmisten avioliittolakeja. Suomi liittyi mukaan vuonna 2014, kun eduskunta äänesti niin sanottujen homoliittojen puolesta.

Koska seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat kuuma puheenaihe suurimmassa osassa Afrikan maita, päätin kysyä mielipiteitä afrikkalaisilta tuttaviltani Helsingissä ja ympäri maailmaa. Suurin osa ei peitellyt pettymystään Suomen päätöksestä. Käytettiin sanoja kuten "kuvottava" ja "jumalan vastainen". Lievimmät kriitikot tuumivat, että laki on ok, kunhan romanttinen homoseksuaalinen käytös pysyy heidän näköpiirinsä ulkopuolella.

Harvalukuiset homoliittojen kannattajat jakautuivat myös eri leireihin. Jotkut sanoivat, että homoille kuuluu samat oikeudet kuin muillekin siitä yksinkertaisesta syystä, että ihmisillä on oikeus olla erilaisia, oli kyse sitten ihonväristä tai suuntautumisesta. Toisten mielestä kyse oli niin pikkuseikasta muihin maailman (ja erityisesti Afrikan) ongelmiin nähden, että se kannatti hoitaa alta pois, jotta voitaisiin keskittyä tärkeämpiin kysymyksiin.

Oli niitäkin, jotka eivät oikein tienneet, mitä mieltä olla, ja osa varmasti halusi olla "voittajien puolella". Joku saattoi ensin heittää homofobisen kommentin ja vaihtaa sitten sävyä, jos huomasi, että minä saatoinkin olla homojen oikeuksien puolella.

* * *

Kannatan itse kaikkea, mikä kuulostaa hyvältä, ihmisoikeuksista demokratiaan ja oikeusvaltioon ja niin edelleen, ja minusta Suomi ja muut maat asettavat lainsäädännöllään hienon esimerkin erilaisuuden hyväksymisestä. Tällaisilla ennakkotapauksilla on tapana kulkea rajojen ylitse.

Aina en ole ollut näin liberaali. Toistelin ja lauloin aikanaan erittäin aktiivisesti homofobisia sloganeita, ja olen havainnoinut oman asenteeni muuttumista, kun minusta on vähitellen tullut homojen oikeuksien puolustaja.

Tie on ollut pitkä, ja uskon sen vievän kohti parempaa tulevaisuutta, myös valtioiden tasolla. Vaikka asia herättää tunteita sekä homofobikoissa että oikeuksien puolustajissa, täytyy konfliktin ratkaisussa käyttää logiikkaa. Mitä on homofobian taustalla? Mitkä syyt ovat niiden argumenttien pohjalla?

Vikojen osoittaminen toisissa kaataa vain lisää bensiiniä liekkeihin eikä ratkaise mitään.

* * *

Asiaa analysoidessani olen huomannut, että homofobia on Afrikassa piirteiltään hyvin samankaltaista kuin historiallisessa Euroopassa. Ja koska Euroopassakin vasta säädetään näitä lakeja, voi sanoa, etteivät edelläkävijät kulje niin kovin kaukana edellä, etenkin kun ottaa laskuun mukaan Etelä-Afrikan, joka on lainsäädännössään monia Euroopan maita edellä.

Afrikassa homovihamielisissä kannanotoissa toistuvat yleensä tuttavienikin laukomat käsitykset siitä, että homoseksuaalisuus on Jumalan tahdon vastaista, luonnotonta, sairasta — tai eurooppalaisten Afrikkaan tuomaa. Viimeistä lukuun ottamatta argumentit ovat tuttuja Euroopan historiasta.

Keskiajalla ranskalaiset polttivat homoja roviolla. Vielä 1950-luvulla Englannissa yritettiin parantaa homoja hormonihoidoilla. Aivan niin kuin afrikkalaiset nykyään, englantilaiset jyrisivät tulesta ja tulikivestä. Itse asiassa britit ovat vastuussa suurimmasta osasta Afrikan homofobisista laeista, joita kulttuurisen skitsofreniansa pauloissa kärvistelevät afrikkalaiset nyt käyttävät sanoessaan jotain käytöstä "epäafrikkalaiseksi". Ironisesti myös ne puheet tulesta ja tulikivestä ovat alun perin tuontitavaraa.

Suomikin poisti transvestisuuden tautiluokituksesta vasta vuonna 2011. Siitä on aika harppaus kolmessa vuodessa tasa-arvoiseen avioliittolakiin. Miten Suomi liikkui niin nopeasti?

* * *

Tärkeä kysymys siis kuuluu: miten britit ja suomalaiset paransivat homofobiansa? Mitä näissä yhteiskunnissa tapahtui, että tällainen muutos oli mahdollinen? Tällaisia asioita meidän pitää tarkastella, kun haluamme jouduttaa vastaavaa kehitystä Afrikan maissa.

Ratkaisut pitää aina sovittaa paikalliseen ympäristöön, mutta samalla pitää käsittää laajempi kokonaiskuva. Ei Afrikka ole fobiansa kanssa yksin: Yhdysvalloissa asenneilmapiiri ja lainsäädäntö vaihtelevat osavaltiosta toiseen, eikä muutaman islamilaisen valtion laeista uskalla melkein edes puhua.

Lähi-idässä ja Afrikassa itse asiassa kammoksutaan homoseksuaalisuutta samoilla argumenteilla: se on mukamas Jumalan vastaista ja länsimainen sairaus. Silmät suljetaan kotimaan homoilta uskontoon verhoutuen. Yhdysvalloissakin ongelma vaikuttaa tulevan uskonnosta. Kun Eurooppa vielä oli homofobinen, taustalla jylläsi uskonto.

Kaikkialla homofobikot tuntuvat irrationaalisesti pelkäävän, että jos lailla turvataan homojen oikeudet, homoseksuaalisuus alkaa levitä kulovalkean tavoin.

Johtopäätös siis on, että homofobisista maista voi tulla homojen oikeuksien kannattajia. Ennakkotapauksista voi oppia, sen sijaan, että toistellaan kauhistuneina, että mikä niissä homofobisissa afrikkalaisissa on erityisesti vikana.

Sen sijaan, että asetutaan asenteiden sotaan, kannattaisi meidän katsoa etujoukoissa kulkevia maita ja sitä, miten he ovat voittaneet omat fobiansa. Sieltä voi saada vinkkejä, joita voi soveltuvin osin toteuttaa myös Afrikan maissa.

Kirjoittaja on sambialainen mediatuottaja ja kulttuuriaktivisti. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.