Vieraskolumni

Mitä on se eurooppalaisuus, jota minun tulisi puolustaa?

Yksittäisten hullujen tekemien terroristi-iskujen jälkeen eurooppalaisten ykköshuolenaihe on yleensä islamismi.
Laura Kihlström
7.9.2015

Luin kirjan siitä, miksi eurooppalaisten tulisi pelätä maahanmuuttoa. Kirja kannattaa lukea pelkästään sen takia, että moni suomalainenkin jakaa sen esittämät uhkakuvat. Kuusi vuotta vanha teos on kenties ajankohtaisempi nyt kuin julkaisuvuotenaan.

Christopher Caldwellin Reflections on the Revolution in Europe on amerikkalainen näkökulma kiemurtelevasta Euroopasta, jonka kantava kysymys on: voiko olla samanlaista Eurooppaa erilaisilla ihmisillä?

Kysymys viittaa maahanmuuttoon, jollaista Eurooppa ei ole nykyisessä mittakaavassa kokenut sitten toisen maailmansodan jälkeisten vuosien, ja joka Caldwellin mukaan on laajalti epäonnistunut. Maahanmuuttajat eivät halua omaksua eurooppalaista elämää. Tähän syyllisiä eivät ole niinkään maahanmuuttajat kuin eurooppalaiset, joilta puuttuu yhtenäinen identiteetti.

Maahanmuutto tarvitsee ystäväkseen kansallismielisyyttä, mutta Eurooppa sortuu epävarmuuteen, ei osaa antaa selkeitä sääntöjä. Epävarmuutta on, koska Euroopassa sotien jättämät arvet pitävät huolen siitä, että kaikenlainen nationalismi on paheksuttavaa. Puhutaan poliittisesti korrekteja lauseita ja ylistetään etnisiä kulttuureja, mutta ei eurooppalaista ylpeyttä. Liputetaan suvaitsevaisuuden puolesta, ja tämä on Caldwellin mukaan ainoastaan naamioitua pelkoa.

* * *

Maahanmuuttoa ja islam(ism)ia kritisoivat puolueet saavat lisääntyvästi kannatusta, mutta Euroopan muslimiväestö tulee siltikin kaksinkertaistumaan maahanmuuton takia vuoteen 2050 mennessä. Miksi ja miten Euroopalle on päässyt käymään näin?

Halusin oppia kirjasta, mutta se lisäsi hämmennystäni.

Kirjan suosio (ja samalla sen vaara) piilee sen yksinkertaistavassa kirjoitustavassa. Pelkästään mainitsemalla sharia, kunniamurhat ja Muhammed-pilapiirrokset saadaan herätettyä lukijassa pelkoa. Samasta pelosta johtuen yksittäisten hullujen tekemien terroristi-iskujen jälkeen eurooppalaisten ykköshuolenaihe on yleensä islamismi. Maailma näyttäytyy synkkänä paikkana.

Tätä mielikuvaa Caldwell haluaa lietsoa, tai omasta mielestään ehkä kasvattaa eurooppalaisten tietoisuutta jostakin, jota hän ei kuitenkaan itsekään ihan täysin hahmota. "Sanomalla, että islamismi ei ole sama kuin islam, ei siitä tehdä ilmiönä yhtään vähemmän vaarallista" — Caldwell voisi laajentaa tätä ajattelua itseensä: jatkamalla nykyisin hyvin tyypillistä länsimaista perinnettä hahmottaa maailma mustavalkoisina kyllä/ei-totuuksina ei myöskään tehdä maailmasta yhtään vähemmän vaarallista paikkaa.

* * *

Harmillista on, että tällainen faktamaisesti rakennettu kirja sanoutuu irti sellaisista arvoista kuten inhimillisyys ja empaattisuus. Caldwell niputtaa ne yhteen sinisilmäisyyden kanssa ja lisää samalla tarpeetonta, keinotekoista kuilua "pehmeiden arvojen" ja paljon suitsutetun pragmaattisuuden välillä. Rajanveto on turhaa, jopa ylimielistä. Inhimillisyyden erityispiirteenä kun on se, että emme voi ennustaa, milloin saatamme itse joutua elämässämme pelkästään sellaisen varaan.

Caldwell ei pohdi lähtijän näkökulmaa. Miksi joku lähtee maahanmuuttajaksi? Näkökulma on ainoastaan vastaanottajan. Miksi meille on käynyt näin huonosti, että joudumme katselemaan teitä rajoillamme?

Kiinnostavampaa olisi ollut lukea pohdintaa siitä, miten Euroopan ihmiset, maahanmuuttajat mukaan lukien, työllistetään jatkossa. On arvioitu, että automatisaatio tulee vähentämään jopa 50 prosenttia nykyisin olemassa olevista työpaikoista. Suurin osa menetyksistä koskettaa perinteisiä duunaritöitä, siis sellaisia, joihin maahanmuuttajatkin ovat työllistyneet. Miten tähän massiiviseen rakennemuutokseen, yhdistettynä kiihtyvään maahanmuuttoon, on Suomessa ja muualla Euroopassa valmistauduttu?

* * *

Tästä olen Caldwellin kanssa samaa mieltä: yhtenäistä eurooppalaisuutta ei ole. En edes tiedä, mitä tällainen eurooppalaisuus voisi minulle nykypäivänä edustaa.

Sananvapautta ja yksilönvapautta, kyllä, mutta myös yksilönvapauden nimissä liputettavaa, kestämätöntä kulutusta sekä maahanmuuttajien nimittelyä neekereiksi tai elintasopummeiksi. Mitä on se eurooppalaisuus, jota minun tulisi puolustaa? Millaisena minun tulisi hahmottaa eurooppalaisuus, jotta voisin paremmin ymmärtää tämänhetkistä maahanmuuttovastaisuutta?

Caldwellin kirjan perusteesi on turhan melodramaattinen. Kenties sitä tulisikin tulkita positiivisen, uuden mahdollisuuden kautta. Voiko Eurooppa olla samanlainen eri ihmisillä? Ei — toivottavasti ei.

Kirjoittaja vietti lapsuutensa suomalaisessa maalaiskylässä, joka vastaanotti pakolaisia Kosovosta, eli varhaisnuoruutensa ruotsalaisessa "maahanmuuttajalähiössä" ja nuoruutensa vantaalaisessa 'maahanmuuttajalähiössä'. Kepan verkkokolumneissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.