Vieraskolumni

Mitä hyötyä darfurilaisille olisi meistä?

Suomalaisten joukkojen lähettämisessä Darfuriin ei ole kysymys siitä, millaista YK-politiikkaa Suomen pitäisi harjoittaa.
Anni Sinnemäki
25.9.2007

Anni SinnemäkiDarfurin kriisi on kestänyt nyt jo yli neljä vuotta. Satoja tuhansia ihmisiä on kuollut, yli kaksi miljoonaa ihmistä on jättänyt kotinsa ja yli neljä miljoonaa ihmistä elää humanitaarisen avun varassa.

En ole itse koskaan käynyt Sudanissa. Välillä saan Pekka Haavistolta tekstiviestejä vieraista kaupungeista, joihin pimeä on jo laskeutunut. Hän on tämän kesän jatkanut työtään Darfurissa ja pyrkinyt saamaan eri osapuolet saman pöydän ääreen neuvottelemaan.

Lehtikuvissa kuivassa maastossa vaeltavat darfurilaiset näyttävät aina värikkäissä vaatteissaan hämmentävän ryhdikkäiltä. Jotenkin outoa ihmisiltä olosuhteissa, joissa melkein kaikki vaikuttaa menetetyltä.

***

Darfurin operaatio on YK:n historian suurin operaatio. Se on myös YK:n suurin panostus Afrikassa. Sudan on pinta-alaltaan Afrikan suurin maa, ja Darfur on Ranskan kokoinen alue. Rauhanturvaoperaatioon on tarkoitus osallistua yli 20 000 sotilasta.

Rauhanturvaoperaation päämääränä on turvata ihmisten paluu koteihinsa. Tämän lisäksi tarvitaan neuvottelut ja rauhansopimus kapinallisten ja Sudanin hallituksen välillä. Vuonna 2009 Sudanissa on tarkoitus järjestää vaalit, joihin myös darfurilaisten tulee voida osallistua.

Vaikka Darfurin rauhanturvaoperaation UNAMIDin sotilaista suurin osa varmasti tuleekin olemaan afrikkalaisia, tarvitaan operaatiossa myös muualta maailmasta tulevia sotilaita. Se, että sotilaat ovat kotoisin eri puolilta maailmaa, antaa globaalille operaatiolle uskottavuutta ja vaikuttaa myös siihen, luottavatko itse darfurilaiset operaatioon, jonka on tarkoitus suojella heidän kotiinpaluutaan.

***

Suomella on rauhanturvaajana hyvä maine. Rauhanturvaaminen on tärkeä osa ulkopolitiikkaamme, sitä miten kannamme vastuuta maailman asioista. Suomalaisen rauhanturvaamisen laatu perustuu usein siihen, että suomalaisilla sotilailla on hyvä taito yhdistää sotilas- ja siviilitoimintaa.

Suomi osallistuu tällä hetkellä merkittävällä panoksella rauhanturvaoperaatioihin Afganistanissa, Kosovossa ja Libanonissa. Näistä Libanonin operaatio on YK-johtoinen. Libanonin operaatio ei myöskään ole ikuinen. Jos Suomi haluaa tukea YK:ta sen tällä hetkellä suurimmassa ponnistuksessa rauhanturvaamisen alalla, olisi osallistuminen UNAMIDiin perusteltua.

Tällä hetkellä puolustusministeriössä selvitetään mahdollisuuksia osallistua EU:n lipun alla Tshadin operaatioon, jonka on tarkoitus tukea omalta osaltaan UNAMIDin operaatiota. Olennaista olisi kuitenkin - Suomen johdonmukaisen YK-politiikan kannalta - olla läsnä myös Darfurissa.

***

Lopulta ei ole kysymys niinkään siitä, mikä olisi Suomelta hyvää YK-politiikkaa, vaan siitä, tarvitsevatko darfurilaiset meitä. Vastaus on kyllä.

Darfurilaisille olisi hyötyä siitä, että UNAMID-operaatiossa olisi eurooppalaisia sotilaita maasta, jolla ei ole siirtomaahistoriaa ja jossa rauhanturvaamiseen on pitkät perinteet.

Kirjoittaja on kansanedustaja (vihr.). Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.