Vieraskolumni

Mistä kapasiteettia kehitysmaille?

Etenkin köyhimmissä ja hauraissa kehitysmaissa hallituksen heikko toimintakyky, kapasiteetti, asettaa valtavia rajoituksia uudistuspyrkimyksille.
Kristiina Karjanlahti
24.3.2009

Kristiina KarjanlahtiValtion perustoimintoihin kuuluvat maan ja kansalaisten turvallisuuden takaaminen, oikeusjärjestelmän ylläpito, koulutus-, terveys- ja sosiaalipalveluiden tarjoaminen, perusinfrastruktuurin rakentaminen sekä läpinäkyvä varainkäyttö.

Valtion kyky käyttää tehokkaasti niukkoja varoja näiden toimintojen tuottamiseen riippuu sen instituutioiden kyvystä toimia tehokkaasti ja avoimesti.

Etenkin konflikteista toipuvissa maissa hallituksen täytyy nopeasti yrittää palauttaa kansalaisten luottamus valtaapitäviin. Samalla juuri näissä maissa kapasiteettivaje on usein suurin.

***

Mitä sitten tarkoittaa valtion heikko kapasiteetti?

Liberiassa, joka on toipumassa pitkästä ja raa’asta sisällissodasta se tarkoittaa sitä, ettei maassa ole lähes kahteen vuosikymmeneen koulutettu ihmisiä. Se tarkoittaa, että suurin osa virkamiehistä on palkattu sen perusteella, kenet he tuntevat, eikä miten hyvin he soveltuvat tehtäviinsä. Se tarkoittaa, että tiukan autoritäärisen hallinnon jälkeen kukaan ei uskalla tehdä aloitteita, eikä ottaa vastuuta tehtävistään.

Se tarkoittaa myös sitä, että suurin osa virkamiehistä ei ole saanut kymmeneen vuoteen palkkaa, joka riittäisi elämiseen, joten elanto tulee ammattiin kuuluvista lahjuksista. Se tarkoittaa, että vaikka kaikki hallituksen virkamiehet irtisanottaisiin epäpätevinä, ei maasta löytyisi ketään pätevää heidän tilalleen.

***

Maan oman kapasiteetin kehittäminen pitäisi ottaa huomioon kaikissa kehitysohjelmissa. Esimerkiksi Liberiassa se on kyllä melkein tylsyyteen asti kuultu mantra kehitysyhteistyötoimijoiden joukossa, mutta periaate ei kuitenkaan näy läpileikkaavasti ohjelmien suunnittelussa ja toteutuksessa.

Liian usein kehitysyhteistyöprojektit sitovat hallituksen vähäisenkin kapasiteetin kehittämisen sijasta. Pahimmassa tapauksessa aivan liian kunnianhimoiset ja monimutkaiset kehitysohjelmat voivat lamauttaa hallituksen kyvyn toimia kokonaan.

Jos avun vastaanottajat eivät ymmärrä ohjelmien sisältöä eikä heillä ole mahdollisuuksia ohjelmien edistämiseen, joutuu paikallinen omistajuus ja hankkeiden kestävyys kyseenalaiseksi.

Toinen tärkeä tekijä on kehitysyhteistyön koordinaatio kumppaneiden ja hallituksen välillä. Jos maan hallituksen kapasiteetti on heikko, jää koordinaatiovastuu pitkälti kansainvälisten kehitysaputoimijoiden vastuulle. Etenkin hauraissa valtiossa kehityskumppanien järjestäytyminen Pariisin julistuksen ja Accran huippukokouksen periaatteiden mukaisesti on kriittistä.

***

Miten kehitysavulla sitten voidaan kasvattaa paikallista toimintakykyä?

Yksi esimerkki on Liberian valtionvarainministeriössä toimiva maisteriohjelma, jossa koulutetaan taloushallinnon ammattilaisia. Kaksi vuotta kestävästä opintokokonaisuudesta valmistuu vuodessa kolmekymmentä oppilasta, jotka ovat sitoutuneet jäämään valtion virkamiehiksi.

Näin hallituksella on vuosittain käytettävissä kolmekymmentä uutta taloushallinnon ammattilaista, jotka sijoitetaan strategisiin tehtäviin tukemaan instituutioiden uudistusprosesseja ja kehittymistä sekä tukemaan läpinäkyvyyttä ja luotettavuutta valtion varainhallinnassa.

Samalla koulutusohjelma tarjoaa lahjakkaille liberialaisille mahdollisuuden ilmaiseen korkealaatuiseen koulutukseen, jota ei maassa ole muuten tarjolla ja ohjaa valmistuneet suoraan maan kehityksen kannalta kriittisille posteille.

Kirjoittaja työskentelee Maailmanpankin tutkimusanalyytikkona Liberiassa. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.