Vieraskolumni

Mihin G8-spektaakkelin jälkeen?

Maailman mahtavimmilla johtajille ei enää ole valtaa päättää mistä puhutaan. Seuraavaksi kriitikoiden on päätettävä, mitä tällä symbolisella voitolla tehdään.
Henri Myrttinen
7.6.2007

Henri MyrttinenKahdeksan pääministeriä ja presidenttiä kokoontuu kolmeksi päiväksi pieneen saksalaiseen rannikkokaupunkiin. Heidän vanavedessään paikalle saapui myös noin 3 000 avustajaa, 1 200 sotilasta, yli 16 000 poliisia ja lähes 100 000 mielenosoittajaa.

Itse kokoukselta ei odoteta mitään konkreettisia tuloksia, se jäänee itseisarvoksi: mediaspektaakkeliksi johon 8 + 120 000 ottaa osaa.

***
Siinä missä kansa seisoi aikaisemmin bulevardien varrella ja heilutteli lippuja, kun valtionpäämiehet tulivat vierailulle, näyttää tilanne nykypäivänä hyvin erilaiselta. Johtajat saapuvat suljetulle lentokentälle, josta heidät lennätetään helikoptereilla kokoushotelliin. Kokouspaikan ympärille on pystytetty 12 kilometriä pitkä vahvistettu piikkilanka-aita ja DDR:n aikaiset vartiotornit on otettu uusiokäyttöön. Lisäksi lähialueen meri- ja ilmatila on suljettu.

Kun G8-johtajat tapaavat Heiligendammin luksushotellissa, globalisaatiokriittiset ryhmät Aasiasta, Afrikasta, Euroopasta ja Latinalaisesta Amerikasta järjestävät jo perinteiseksi muodostuneen varjohuippukokouksen. Täällä seesteisempien kansalaisjärjestöjen edustajat keskustelevat esimerkiksi Bolivian nuorison ja ukrainalaisten seksuaalivähemmistöjen ongelmista, laativat strategioita EU:n ja Väli-Amerikan vapaakauppasopimus-neuvottelujen kaatamiseksi, pohtivat sotaa ja rauhaa, maailmaa ja maailmankaikkeutta.

Samaan aikaan suoraan toimintaan taipuvaisemmat kansalaisaktivistit sulkevat kokouspaikalle vieviä katuja, nousevat kokouspaikkaa ympäröivälle aidalle ja pakottavat kaikkia kokouspaikalle pyrkiviä käyttämään helikoptereita tai laivoja. Valitettavasti väkivaltaisuuksilta ei vältytä. Poliisit syyttävät mielenosoittajia ja mielenosoittajat poliiseja.

***

G8-johtajat edustavat maailman suurimpia talousvaltoja, mutta heillä ei enää näytä olevan valtaa päättää, mistä puhutaan. Siinä missä aiemmin globalisaatiokriittiset ihmiset ja ryhmät vain reagoivat siihen, mistä G8-kokouksissa keskusteltiin, on tilanne nyt lähes päinvastainen.

Keskusteluagendalla ovat tällä kertaa talouskasvun sijaan Afrikan köyhyys ja ilmastonmuutos eli aiheita, joista kansalaisyhteiskunta on jo pitkään pitänyt meteliä.

Valtavirtamediassakin on tapahtunut muutosta: jopa Financial Times antoi globalisaatiokritiikille enemmän tilaa sivuillaan kuin G8-johtajien julkilausumille.

Mutta mitä tämän jälkeen? Mitä enemmän G8-johtajien on hakeuduttava aitojen, poliisien ja vartiotornien suojaan, sitä suurempi on heidän symbolinen tappionsa.

Saksassa jopa hallituspuolueiden edustajat kyseenalaistavat kokousten merkityksellisyyden. Kriitikot ovat saavuttaneet tärkeän symbolisen voiton, heille tärkeät asiat ovat nyt päättäjien ja median agendalla, kokouspaikka heidän saartamansa.

Seuraavaksi kriitikoiden on päätettävä, mitä tällä voitolla tehdään. Lisätäänkö symbolisia mielenosoituksia vai siirtyykö painopiste enemmän sanamuodoista väittelemiseen neuvoteltaessa eri valtioiden virkamiehien kanssa? Vai aivan jotain muuta?

Se, että toinen maailma on mahdollinen, on nyt tullut sanottua. On aika siirtyä tästä eteenpäin.


Kirjoittaja on Kepan entinen Indonesian-yhteystoimitsija. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.

Lisää tietoa aiheesta