Vieraskolumni

Miehityksen pitkät varjot

Kun ihmisiltä viedään historia ja oma kulttuuri, kuluu sosiaalisen ja taloudellisen kuilun umpeen kuromiseen aikaa.
Ann-Christine Marttinen
11.5.2010

marttinen.JPG

Suku viettää juhannusta vuonna 2010 Hirvensalmella, Liekune-järven rannalla. Kokko lämmittää, aikuiset ahmivat grillipihvejä, lapset temmeltävät ja vauvat tuhisevat vaunuissaan.

Tämä niemi on ollut suvun omaisuutta jo vuosisatoja. Metsässä on hirviä, teeriä ja jäniksiä metsämiesten iloksi. Talven mustikat, puolukat, lakat ja sienet poimitaan omalta maalta. Järvestä saa haukia, ahvenia ja muikkuja. Sen vesi on niin puhdasta, että kelpaa juotavaksi.

Niemi, mökit ja ympäristö ovat suvun elämän hermokeskus. Järven toiselle puolelle, kirkkomaahan, on haudattu täällä asuneet esi-isät.

Äkkiä rauhan rikkoo huumaava melu. Puoli tusinaa muskeliveneitä syöksyy kohti rantaa. Miesjoukko nousee maihin tuliaseet käsissään. He ottavat niemen haltuunsa. Suku vastustaa äänekkäästi, mutta kun se ei auta, he tarttuvat airoihin, seipäisiin ja kirveisiin.

Maihinnousijat ampuvat muutaman miehen varoitukseksi, raiskaavat naiset ja vievät vauvat veneisiinsä. Järkyttynyt suku ajetaan niemeltä suoalueelle. Hirsimökit hajotetaan maan tasalle ja niemeen rakennetaan tuottoisa kalanjalostamo. Katerpillarit jyräävät kirkon ja hautausmaan golfkentäksi turisteille. Hirvensalmen kunnan maat myydään tonttimaiksi ulkomaalaisille.

Osa alkuperäisistä asukkaista saa töitä kalanjalostamosta, osa erilaisia tilapäistöitä ennen omistamiltaan mailta. Ne, jotka kapinoivat, metsästävät tai kalastavat salaa henkensä pitimiksi, suljetaan vankilaan.

***

"Osuva vertaus", toteaa australialainen tutkija Anna Stearne, kun haastattelin häntä kuukausi sitten Perthissä, Länsi-Australiassa. "Näin meidän kävi kaksisataa vuotta sitten."

"Britit, jotka saapuivat tänne Swan Riverin suistoon 1827, olivat hyvin tietoisia siitä, että maan omisti alkuperäisväestö. Vanhat dokumentit jopa mainitsevat omistajien nimet. Siitä huolimatta valloittajat ottivat maat Englannin kruunulle 'terra nulliuksena', tyhjänä maana. Sama oli tapahtunut aikaisemmin itärannikolla."

Alkperäisväestö karkotettiin omilta mailtaan, valloittajat osoittivat voimansa tuliasein ja raiskauksin, ottivat haltuunsa vesilähteet ja metsästysmaat, raivasivat laidunmaata ja toivat sinne lampaita ja karjaa Englannista. Alkuperäisväestö ei voinut siirtyä naapuriheimojen alueelle, koska siitä seuraisi kuolemanrangaistus heidän omien lakiensa mukaan.

"Heidät tungettiin siirtokuntiin ja lähetysasemille, jossa heitä 'sivistettiin' ja 'kristillistettiin' hyviksi palvelijoiksi ja työvoimaksi. Vaaleat sekarotuiset lapset pantiin kouluun", kertoo Anna Stearne.

Juurien katkaisu, eurooppalaisten tuomat taudit ja muuttunut ruokavalio tappoivat väestöä, joka oli tottunut määräämään omista asioistaan ja syömään kengurun, iguaanin ja kilpikonnan lihaa, kalaa, pähkinöitä ja jamssia. Siirtokunnissa ja lähetysasemilla heille jaettiin jauhoa, sokeria ja tupakkaa - pidettiin huolta, kunnes kuolisivat sukupuuttoon.

"Ironista on, että nämä ihmiset olivat pitäneet huolta itsestään kymmeniä tuhansia vuosia", toteaa Anna Stearne.

Stearne on äidin puolelta alkuperäiskansoihin kuuluva nyungah, isän puolelta englantilainen ja skotti. "Olen sinut kaikkien näiden identiteettieni kanssa," hän vakuuttaa.

Australian alkuperäisväestö on todennäköisesti maailman vanhin elossa oleva väestö. Se on asuttanut mannerta ainakin 50 000 vuotta. Maan kunnioittaminen ja ekologinen elämäntapa on pitänyt kansan hengissä.

"Kulttuurimme ydin on 'dreaming', uneksiminen, syntytarinat jotka kulkevat suullisena perintönä sukupolvelta toiselle", kertoo Anna Stearne. 'Dreaming' on myös hengellinen ja moraalinen oppi. Rangaistukset jaettiin periaatteella silmä silmästä. Jos syyllistä ei voitu rangaista, vastuuseen joutui veli tai serkku."

***

Australian peitelty ja vääristelty historia, maan ryöstö ja varastetut lapset, on ollut avoin haava parisataa vuotta. Vuonna 1992 maan korkein oikeus päätti, että meriam-kansalla oli oikeus Murrayn saariin. Tämä ennakkotapaus herättää yhä monissa valkoisissa levottomuutta.

Vuonna 1997 ihmisten mieliä järkytti "Bringing them Home" -raportti, joka paljasti, että tuhansia lapsia oli viety vanhemmiltaan "lasten oman edun nimissä".

"Näistä lapsista tuli valtion holhokkeja", toteaa Anna Stearne. "Valtio rajoitti ja kontrolloi heidän elämänsä kaikkia vaiheita. Heidät yritettiin 'valkaista', irrottaa omasta kulttuuuristaan. Vasta viime vuosina monet ovat saaneet tietää biologisen taustansa ja etsivät nyt sukunsa juuria."

Valloituksen aiheuttamat identiteetin, perhejärjestelmän ja itsemääräämisoikeuden tuhoaminen on johtanut syrjäytymiseen, köyhyyteen, päihteiden käyttöön. Ongelmat ovat poliittisesti ja sosiaalisesti todella haastavia.

Australian hallitus esitti 13. helmikuuta 2008 pääministeri Kevin Ruddin äänellä virallisen anteeksipyynnön toimista, jotka olivat loukanneet alkuperäisväestön ihmisoikeuksia. Aboriginaalien riveistä oli jo noussut tutkijoita, poliitikkoja, talousmiehiä, huippu-urheilijoita, muusikoita ja arvostettuja kuvataiteilijoita. Mutta sosiaalisen ja taloudellisen kuilun umpeen kurominen vie aikaa. Tänäänkin on muistettava, että miehityksillä on satoja vuosia pitkät varjot.

Kirjoittaja on filosofian maisteri ja toimi opetustyössä Pakistanissa Suomen Lähetysseuran kautta vuosina 1976-87. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.