Vieraskolumni

Me ollaan terroristeja kaikki

Anu Lounela
18.11.2002

Seitsemässä vuodessa maailma tuntuu muuttuneen paljon. Vuonna 1995 tulin Indonesiaan opiskellakseni maan kieltä vuoden ajan. Silloin Suharto vielä hallitsi kovalla otteella, opiskelijaliikkeet toimivat maan alla, Indonesian muslimit olivat enimmäkseen paikallisiin tapoihin orientoituneita uskovia ja maan poliittinen tilanne oli vakaan epädemokraattinen.

Indonesia näytti ulkomaalaisen silmissä kauniilta: ihmiset olivat ystävällisiä, rikollisuutta oli vähän, metsät ja luonnonvarat olivat tosin pikkuhiljaa tuhoutumassa mutta kuitenkin vielä selkeästi olemassa. Epädemokraattisuus ja ihmisoikeuksien loukkaukset tapahtuivat kulissien takana, ja niistä tiesivät lähinnä vain aktivistit.

Tänään Indonesian muslimeista on tullut terroristeja ja epätoivottuja vieraita miltei kaikkialla maailmassa. Vuodesta 1998 maa on ollut siirtymässä jonkinlaiseen demokratiaan, sananvapaus on kasvanut eurooppalaisiin mittasuhteisiin ja hajautunut kansalaisyhteiskunta liikehtii levottomasti. Syyskuun 11. päivän ja WTC:n pommi-iskun jälkeen Indonesiasta tuli julkisessa keskustelussa yhtäkkiä maailman suurin muslimimaa. Totta kai tiesin jo sitä ennen, että Indonesia on maailman suurin muslimimaa, mutta minkälainen islam Indonesiassa vallitsee oli tärkeämpi kysymys.

Kun Yhdysvallat rupesi terroristisotaan (voiko olla mitään väkivaltaisempaa ilmaisua), Indonesian poliittinen johto suhtautui siihen aika ylenkatseellisesti. Bush oli varma, että erityisesti Indonesia mutta myös muut Kaakkois-Aasian maat olivat terroristipesäkkeitä. Indonesia joutui suurennuslasin alle ja vihanpurkausten kohteeksi, koska sen muutenkin kaoottinen tilanne ja oikeusjärjestelmän toimimattomuus tekivät Indonesiasta "terroristien temmellyskentän".

Presidentti Megawati ja poliisijohto, asevoimat ja salainen palvelu eivät näyttäneet suhtautuvan vakavasti Yhdysvaltojen ukaaseihin. Kaikki muuttui kuin taikaiskusta, kun Balin pommi räjähti viime lokakuussa. Yhtäkkiä oli osoitettu todeksi, että kaikki Indonesian muslimit ovat mahdollisia terroristeja.

Monet järjestöystäväni, jotka olivat aikeissa lähteä ulkomaille, joutuivat tiukkiin kuulusteluihin kohdemaan suurlähetystössä. Eräät, jotka olivat jo saaneet viisumin, palautettiin takaisin kohdemaan lentokentältä töykeän kohtelun saattelemina. Jotkut eivät saaneet viisumia ollenkaan. Indonesialaisista oli tullut terroristeja yhdessä yössä.

Meitä ulkomaalaisia varoitettiin liikkumasta tietyissä kaupungeissa ja olemaan ylipäätään matkustamatta Indonesiaan. Kaupunki, jossa asun nimettiin myös yhdeksi terroristien pesäpaikoista, missä on vaarallista liikkua. Ajaessani pyörällä töihin mietin, miten "meistä" kaikista oli tullut terroristeja. Indonesialaiset suhtautuivat minuun äärimmäisellä lämmöllä, koska kaikki tunsivat syyllisyyttä Balin tapahtumista.

Se, kuka todella oli pommi-iskun takana ei välttämättä tule selviämään, vaikka syyllisiä metsästetään ja tunnustuksia saadaan. Islamilaiset ääriryhmät nousevat edelleen parrasvaloihin ja muu todellisuus jää medialta huomaamatta. Yhdysvaltojen vastaiset tunteet vahvistuvat.

Todellakin: jotain on muuttunut, eikä Indonesia enää ole entisellään. Mutta kysyykö kukaan, johtuuko muutos yhtä lailla globaalin talouden epäoikeudenmukaisuudesta, Yhdysvaltojen öykkärimäisestä asenteesta ja median tavasta uutisoida asioita?