Vieraskolumni

Mamukritiikittömyys sataa persujen laariin

Jos "Maassa maan tavalla" -sanontakin koetaan rasistisena, perussuomalaiset ovat helpot irtopisteensä ansainneet.
Lauri Haapanen
11.4.2011

Maahanmuutto on tuonut länsimaihin kiistatta lieveilmiöitä. Poliittisen korrektiuden nimissä valtaeliitti piti kieltä keskellä suuta. kunnes perussuomalaisten rynnistys vuoden 2008 kunnallisvaaleissa pakotti ottamaan aiheeseen kantaa. Ja miten?

Persut on leimattu hölmöiksi, jopa vaarallisiksi. Persuja kuuluu ivata, jos ei muusta niin vaalimainosten kirjoitusvirheistä.

Sormella osoittelun alle — ehkä tarkoituksellisestikin — on unohtunut itse asia: Perussuomalaisten maahanmuuttokriittisyys ei ollut välttämättä vastaus olemassa olevaan tarpeeseen, mutta tarve syntyi, kun valtaeliitin maahanmuuttokritiikittömyys alkoi näyttäytyä merkittävälle osalle kansaa todellisuudesta vieraantuneelta.

***

Jos maahanmuuttokritiikittömät kokevat jo ikivanhan ”Maassa maan tavalla” -sanonnankin rasistisena, perussuomalaiset ovat helpot irtopisteensä ansainneet. Ja tahallaan vai tahattomastiko maahanmuuttajat halutaan leimata kritiikittömien suunnalta niin tyhmiksi, ettei heistä kukaan ymmärtäisi käyttää turvapaikka- ja perheenyhdistämisjärjestelmää väärin? Väärinkäytöksistä kun on julkisuudessa esitetty selviä viitteitäkin.

Voi myös kysyä, kuinka moni kenttäolosuhteissa UNHCR:n pakolaisstatuksen saanut jää kitumaan telttakyliin, kun toiset kiitävät ohituskaistaa Helsinki—Vantaalle ja vievät suojelupaikat. Perussuomalaisten ideologiaan tällainen huolehtiminen ei tietenkään sovi.

Perussuomalaisten mielestä ongelmat pitää ratkaista ensisijaisesti paikan päällä. Tähän tehtävään tarvittavia kehitysyhteistyömäärärahoja perussuomalaiset haluavat kuitenkin leikata tuntuvasti, joten aitoa vastuunkantoa heillä ei globaaleista ongelmista ole.

Maahanmuuton ja kehityspolitiikan aidoksi keskustelukumppaniksi perussuomalaisista tuskin on senkään vuoksi, etteivät he vahingossakaan mainitse maahanmuuttajista ja maahanmuutosta mitään positiivista. Ja kun maahanmuuttajat haluttaisiin asuttaa isojen kaupunkien sijaan sinne, missä asuntoja on edullisesti saatavilla, perimmäisenä pyrkimyksenä ei selvästikään ole maahanmuuttajien integroiminen.

Liioin ei uskottavuutta lisää myöskään se, jos vaaliohjelman sanomaa ei onnistuta tai haluta välittää asiallisella yleiskielellä ilman ”kukkahattuja” ja ”gebardihattuja”.

***

Julkisessa keskustelussa perussuomalaiset ovat saaneet pioneereina asettaa askelmerkit. Heille ”maahanmuuttaja” on jotakuinkin synonyymi pakolaiselle tai turvapaikanhakijalle eli humanitaariselle maahanmuutolle — vaikka tosiasiassa vain 15 prosenttia kaikista maahanmuuttajista on kiintiöpakolaisia, myönteisen päätöksen saaneita turvapaikanhakijoita tai näiden perheenjäseniä. Kyse tuskin on tietämättömyydestä, onhan mukana maistereita ja tohtoreita.

Suomessa asuu 187 valtion kansalaisia. Suurin osa uusista vähemmistöistä on varsin huomaamattomia, joskin muutamat saavat suhteettomasti huomiota. Esimerkiksi somalialaiset vastaavat kolmea prosenttia Suomen maahanmuuttajista, vaikka termi ”maahanmuuttaja” tuntuu usein kohdistuvan — ainakin negatiivisista asioista puhuttaessa — yksinomaan heihin.

***

Helsingin yliopistolla työskentelevä uskontotieteilijä ja maahanmuuttotutkija Tuomas Martikainen huomauttaa tuoreessa pamfletissaan ”Suomi remix”, että maahanmuuton tilastoja tarkastellaan yleensä vertaamalla maahanmuuttajia muuhun väestöön.

”Vaikka maahanmuutto- ja kulttuuritaustalla on merkitystä, tutkimusten mukaan monet muut sosiaaliset ja taloudelliset taustatekijät ovat usein merkittävämpiä asioiden selittäjiä”, Martikainen kirjoittaa.

Hän esittää kirjassaan sosiaaliluokkien uudenlaisen globaalin kolmijaon: pärjääjät, palvelijat ja pudokkaat.

Osalle maailman väestöä globaali talous on taannut laajan hyvinvoinnin. Sen sijaan jakolinja tämän pärjääjäeliitin ja entisen keski- ja työväenluokan välillä on kasvanut, ja nämä uuden yläluokan palvelijat kansoittavat eliitin tukipalveluja ja pyörittävät yhteiskuntaa. Kolmantena on kasvava joukko kehityksen ulkopuolelle jääneitä pudokkaita.

Kolmijaon rajat noudattavat yleensä sosiaalista luokkaa, koulutusta, ihonväriä ja etnistä taustaa, ja sama trendi on havaittavissa Martikaisen mukaan myös Suomessa: maahanmuuttajat ovat keskimääräistä useammin sijoittuneet työmarkkinoiden alapäähän tai niiden ulkopuolelle.

”Maahanmuuttoa ei voida nähdä pelkästään erityiskysymyksenä, vaan merkittävänä osana yleistä ajankuvaa tämän päivän Suomessa.”

Maahanmuuttokriitikot ovat päässeet viime vaaleissa määrittelemään keskeiset puheenaiheet. Ne ovat jääneet suppeiksi ja näköalattomiksi. Toisaalta sama yksisilmäisyys vaivaa myös maahanmuuttokritiikittömiä.

Niin puolustajien kuin vastustajienkin kannattaisi perehtyä myös vastapuolen esittämiin, ideologisesti vieraisiin faktoihin. Kyseessä on viime kädessä yhteinen tulevaisuutemme.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.