Vieraskolumni

Maissinaiset mopin varteen?

Yhdysvaltoihin lähdetään yhä etelämpää Meksikosta, ja kotinsa jättää nykyään myös moni maya-intiaani. Yhdysvallat yrittää padota siirtolaisten virtaa, mutta samalla se on niistä riippuvainen.
Sarri Vuorisalo-Tiitinen
2.12.2008

Sarri Vuorisalo-Tiitinen Helsingin Sanomat uutisoi 21. marraskuuta Barack Obaman tulevan hallituksen turvallisuusministerin nimitystä alaotsikolla: "Janet Napolitano kunnostautui meksikolaisten virran patoajana".

Yhdysvaltoihin vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeen perustetun kotimaan turvallisuuden ministeriön johtoon on siis valittu Arizonan demokraattikuvernööri, jonka ansioihin luetaan hänen tehokkaat toimenpiteensä meksikolaisten laittoman maahanmuuton estämiseksi.

* * *

Palasin vuonna 2002 Meksikosta kotiin Arizonan kautta, mistä ajoin vanhan vaihto-oppilasperheeni vanhempien kanssa kiitospäivän viettoon Kaliforniaan. Henkilökunta puhui kaikissa pysähdyspaikoissamme keskenään espanjaa, ja mieleeni tuli, että kulttuurinen raja on jälleen lähentynyt vanhaa 1800-luvun puoliväliin saakka Meksikon ja Yhdysvaltain välillä vallinnutta rajaa. Tuolloin Meksikolle kuuluivat muun muassa Arizona, Texas ja Kalifornia.

Kulttuurinen raja on liikkeessä, sillä muuttuvat maailmanmarkkinat liikuttelevat isoja ihmisryhmiä leveämmän leivän perässä vauraampiin naapurimaihin. Myös luonnonkatastrofit, eri etnisten ryhmien väliset ristiriidat ja uskonnolliset konfliktit ajavat ihmisiä uusille asuinalueille.

Meksikolainen "wetback" tarkoittaakin yhä erilaisempia ihmisiä, sillä ainoa tie Yhdysvaltoihin ei enää vie uimalla Río Granden yli Texasiin eikä naapuriin lähdetä vain pelkästään Meksikon pohjoisosista ja rajaseuduilta.

* * *

Uutta on esimerkiksi Chiapasin intiaaniväestön valuminen Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Chiapasista on suunnattu pois ennenkin - naapuriosavaltioihin kausiluonteisiin töihin tai Meksikon pohjoisosiin. Maan sisäinen muuttoliike onkin ollut voimakasta jo 1970-luvulta lähtien. Vuodesta 2000 lähtien Chiapasista on kuitenkin suunnattu ulkomaille.

Yksi syy tähän ovat vuosien 1998 ja 2005 hurrikaanit Mitch ja Stan, jotka tuhosivat laajalti kahviviljelmiä. Kahvin ja monien muidenkin tärkeiden maataloustuotteiden hinnat olivat romahtaneet jo aiemmin, eikä hallitus korvannut hurrikaanituhoista kuin alle kymmenesosan. Ongelmien kärjistyminen alkoi ajaa ihmisiä etsimään uusia elinkeinoja maan rajojen ulkopuolelta.

Syytä löytyy tutkijoiden mukaan myös vuodesta 1994 lähtien vallinneesta hallituksen ja zapatistikapinallisten välisestä konfliktista, joka kiristää valtaväestön ja eri maya-ryhmien välejä etenkin maakysymyksissä.

Asukkaiden lisäksi myös ulkomaiset sijoittajat ovat karanneet alueelta hurrikaanituhojen ja poliittisen epävakauden vuoksi - NAFTAsta huolimatta, mikä luonnollisesti vähentää töitä ennestään.

* * *

Lähtemisen syyt eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä, eivätkä kaikkein köyhimmät voi köyhyyttä edes paeta. He eivät voi muuttaa mihinkään, eivät edes lainarahalla, sillä kylän "pollerot" (sama kuin "coyotet" eli laittomien siirtolaisten salakuljettajat) ottavat lainoista kymmenen prosentin kuukausikoron.

Vaihtoehtojen vähäisyydestä kertoo se, että kiskurihinnoista huolimatta yhä useampi alueen intiaani liittyy kanojen joukkoon, "polloksi" parveen. Kohtalon käsissä on, joutuuko kojootin poskeen vai onnistuuko salakuljettaja luotsaamaan parvensa rajan yli.

Rahalla kyydin pohjoiseen saa helposti. "Tijuanerojen" perustamat uudet matkatoimistot nimittäin tarjoavat viikoittaisia, edullisia lähtöjä Yhdysvaltojen rajalle. Ne kuljettavat lähtijät laillisesti Tijuanaan asti, ja pollerot hoitavat rajanylityksen.

Kyyteihin nousee pääasiassa kahvin hinnan romahduksesta kärsineitä pienviljelijöitä, konkurssin tehneitä pienyrittäjiä ja kauppiaita, opettajia sekä nuoria. Valtaosa on 15-34-vuotiaita, ja joka viides on nainen.

* * *

Chiapasissa asuu neljä miljoonaa ihmistä, joista vähän alle miljoona on eri etnisiin ryhmiin kuuluvia maya-intiaaneja. Maastamuuttajia ei ole tilastoitu etnisen alkuperän mukaan.

Vuonna 2005 rekisteröityjä lähtijöitä oli noin 20 000, kun heitä vielä neljä vuotta aiemmin oli vain 4000. Rajapartioiden takaisin käännyttämien luvattomien siirtolaisten lukumäärä on kasvanut vastaavassa suhteessa. Siirtolaisten koteihinsa postittamien rahalähetysten perusteella on kuitenkin laskettu, että noin 200 000 chiapasilaista elää Yhdysvalloissa. Eri intiaanikylissä tehtyjen kyselyjen pohjalta tiedetään, että osa heistä on intiaaneja.

Kaikki eivät siis ole jääneet Barack Obaman uuden turvallisuusministerin Napolitanon partioiden haaviin. Virallisesti Yhdysvallat pitää laittomia siirtolaisia ongelmana, mutta silti "maquilat" eli kokoonpanotehtaat, rakennusala, hotellit, ravintolat, hedelmätarhat ja kotitaloudet tarvitsevat kouluttamatonta ja laitontakin työvoimaa.

* * *

Maya-mytologian mukaan espanjalaiset konkistadorit olivat painavia kultaihmisiä, jotka ottivat niiden jälkeen luodut kevyemmät ja työteliäät puuihmiset orjikseen.

Jumalat eivät olleet tähän tyytyväisiä, ja ne loivat vielä vapaan maissi-ihmisen - todellisen ihmisen - ja lähtivät sitten nukkumaan. Nyt tuo maissi-ihminen on saamassa uuden kultaisännän ja konkistadorin paikan on ottanut pohjoinen naapuri. Ehkäpä ensi kesänä Arizonassa matkatessani kuulenkin maya-kieliä.

Kirjoittaja tekee väitöskirjaa Meksikon zapatisti-naisten oikeuksista Helsingin yliopiston Renvall-istituutissa. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.