Vieraskolumni

Maataloustuet pahentavat ruokakriisiä

Ruokakriisi jyllää kehitysmaissa, ja Pohjoinen käyttää miljardeja ja miljardeja oman maataloutensa tukemiseen.
Jussi Salonranta
9.6.2008

Jussi SalonrantaElintarvikkeiden hintoihin liittyviä levottomuuksia on esiintynyt viime kuukausina yli 20 maassa, ja Haitissa levottomuudet kaatoivat jopa hallituksen.

Ruuan kallistuminen koskettaa miljoonia maailman köyhiä paljon syvällisemmin ja konkreettisemmin kuin esimerkiksi energian tai öljyn hintojen viimeaikainen nousu, puhumattakaan yhdysvaltalaisten pankkien luottotappioista ja niiden heijastumisesta Euroopan ja Aasian talouksiin. Öljyä tai osakkeitahan ei yleisesti pidetä syömäkelpoisina. Edullisen ruuan aikakausi on yksinkertaisesti päättynyt.

Ruoka-apu vaikuttaa helpolta ratkaisulta, muttei välttämättä ole sitä. Ruoka-avun nimissä on esimerkiksi kasvatettu kokonaisia sukupolvia syömään teollisuusmaiden ylijäämäriisiä, jota ei nyt ruuan hinnannousemisen myötä riitä enää jaettavaksi nälänhädästä kärsiville alueille. Erikoiseksi tilanteen tekee se, että riisistä elintarvikkeena on tullut elinehto alueilla, joilla se ei edes luonnollisesti kasva.

Pohjois-Koreassa puolestaan menetettiin todennäköisesti kokonainen sukupolvi, sillä maa kieltäytyi poliittisista syistä hätäavusta ja sen antamisesta. Vai miten muuten selitämme sen, että pohjoiskorealainen nuorukainen on keskimäärin eteläistä veljeänsä 18 senttimetriä lyhyempi?

* * *

Ylipäätänsä maatalouspolitiikka on monissa maissa - lähinnä Yhdysvalloissa ja Euroopassa - perustunut kotimaisten maanviljelijöiden elinkeinon tukemiseen eikä maailman nälänhädän lopettamiseen tai ihmisten ruokkimiseen.

Teollisuusmaiden erilaiset maataloustuet ja tuontitullit ovat pitäneet ruuan hinnan keinotekoisesti liian korkealla, mikä puolestaan on johtanut kehittyvien maiden, pääasiassa Afrikassa ja Aasiassa, maatalouksien alikehittyneisyyteen ja tehottomuuteen.

Suomessakin hiljattain vierailleen YK:n pääsihteerin neuvonantajan Jeffrey Sachsin mukaan suurin ruokaturvaa koskeva haaste liittyy ruuan kokonaistuotantoon ja kehittyvien maiden kasvaneeseen kysyntään. Ehkä Sachsinkin peräänkuuluttamat konkreettiset toimet, kuten rahastot, joilla tuettaisiin suoraan pienviljelijöitä esimerkiksi lannoitteiden ja siementen hankkimisessa, tai ylipäätänsä erityyppiset mikrolainat, voisivat toimia ja moninkertaistaa sadon muutamassa kasvukaudessa.

Myös elintarvikkeiden tuotannon tutkimukseen ja kehittämiseen panostamalla saisimme varmasti kehitettyä kuivuutta paremmin kestäviä lajikkeita.

Sachs on myös mielestäni viisaasti peräänkuuluttanut nykyisessä tilanteessa kriittisempää suhtautumista biopolttoaineisiin. Hänen lähteensä mukaan jo kolmannes Yhdysvaltain vuosittaisesta maissisadosta käytetään biopolttoaineen tuotantoon.

Suomessa Greenpeace on puolestaan vastustanut biodieselin valmistamista palmuöljystä. Järjestö pelkää polttoaineentuotannon lisäävän nopeasti palmuöljyn kysyntää, mikä johtaisi uusien viljelysten raivaamiseen sademetsistä.

* * *

Nälänhädän, ilmastonmuutoksen ja luonnonkatastrofien aiheuttamiin muutoksiin sopeutuminen ja ylipäätänsä niiden ennalta ehkäiseminen on varmasti 2000-luvun suurimpia haasteita.

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n jäsenmaat tukivat viime vuonna 283 miljardilla dollarilla kansallisia maanviljelijöitään. Euroopan unionin tämän vuoden 129 miljardin euron budjetista taas käytetään yli 40 prosenttia maatalouden tukemiseen ja maaseudun kehittämiseen.

Suomen kansalliset maataloustuet muodostavat suuremman osuuden suomalaisten maanviljelijöiden tuloista kuin Euroopan unionin kautta maksettavat tuet. Suomessa maatalouden tukemiseen ja maan elintarvikeomavaraisuuden ylläpitämiseen käytetään vuosittain lähes kaksi miljardia euroa valtion budjetista.

Kysymys Suomen ja Euroopan kohdalta kuuluu, miten voimme turvata viljelijöille kohtuullisen elintason aiheuttamatta vahinkoa kehittyvien maiden maataloudelle? Tietty omavaraisuus elintarvikkeiden tuotannossa on kuitenkin kansallisesti säilytettävä.

Kirjoittaja on Ulkoasiainministeriön alaisen kehityspoliittisen toimikunnan (KPT) jäsen. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.