Vieraskolumni

Maailmat eivät kohtaa Johannesburgissa

Intialaisen aktivistin ja tutkijan, Vandana Shivan, mielestä Johannesburg sopii erinomaisesti YK:n kestävän kehityksen kokoukselle, sillä missään muualla maailmassa ei saman kaupungin sisällä ole niin räikeää eroa rikkaiden ja köyhien välillä.
Julia Jänis
27.8.2002

Ero on käsin kosketeltava liikuttaessa kokouspaikasta toiseen. Sandtonin loisteliaassa konferenssikeskuksessa asiallisesti pukeutuneet virkamiehet ja -naiset voivat virallisen pilkunviilauksen ohessa tehdä hajuvesiostoksia ja istua lasilliselle punaviiniä tyylikkäällä piazzalla.

Toisella puolella kaupunkia, NASREC:in kansalaisfoorumissa puhutaan elämän ja kuoleman kysymyksistä kuten oikeudesta ruokaan, juomaveteen ja kattoon pään päällä. Rumpujen pauke ja värikkäät kansallispuvut houkuttelevat pysähtymään ja ihailemaan kulttuurista monimuotoisuutta.

Siinä, missä osa virkamiehistä on varovaisen pessimistisiä kokouksen annin suhteen, kansalaistasolla on havaittavissa tuttua optimismia siitä, että maailma muuttuu jos sitä aletaan muuttaa. Afrikkalaiset pienviljelijät eivät odota kokouksen ratkaisevan kaikkia heidän ongelmiaan vaan käyttävät tilaisuutta hyväkseen ja kokoontuvat yhdessä pohtimaan ratkaisuja.

Vaikuttaa siltä, että köyhät ja kriittiset tahot halutaan väkisin pitää poissa silmistä ja poissa mielestä. Yli 2000:lta kansalaistahon edustajalta on evätty pääsy viralliseen konferenssikeskukseen "paloturvallisuussyistä". Heidän joukossaan on sudanilainen nainen, jonka kotikylä oli kerännyt kahdeksan kuukauden ajan matkarahoja edustajalleen saadakseen kylän äänen kuuluviin kokouksessa.

Rikkaiden päättäjien eristäytyminen aidatulle luksusalueelle on saanut Johannesburgin eri kansalaisliikkeet tarttumaan toimeen. He aikovat järjestää lauantaina massiivisen mielenosoituskulkueen konferenssikeskuksen edustalle. Johannesburgin poliisi on ilmoittanut estävänsä mielenosoituksen keinolla millä hyvänsä.

Nähtäväksi jää, millaiseksi tuo kahden maailman kohtaaminen osoittautuu. Kuilu niiden välillä on syvä, mutta onneksi yksi yhdistävä tekijäkin löytyy. Niin länsimaisilla virkamiehillä kuin sowetolaisilla taksikuskeillakin pirisee taskussa –mikäs muukaan kuin Nokian kännykkä!