Vieraskolumni

Maailman vähemmistöt, yhdentykää!

Pride-kulkueen järjestäminen saattaisi onnistua Kazakstanissa viiden vuoden kuluttua. Sen eteen pitää kuitenkin tehdä työtä.
Amu Urhonen
30.6.2008

Urhonen.jpg Vuonna 2005 Puolasta kuului hirveitä: Varsovan kaupunki oli kieltänyt seksuaalisuuksien ja sukupuolten moninaisuuksien kunniaksi järjestettävän Pride-kulkueen järjestämisen.

Euroopan unionin liberaalimmat jäsenmaat kiirehtivät muistuttamaan Puolaa yhteisestä yhdenvertaisuuslainsäädännöstä ja vähemmistöjen oikeuksista. Sanoma meni perille, ja seuraavana vuonna minä ja aika monta vihreää nuorta sekä yksi kansanedustaja marssimme Varsovan pääkadulla iloisessa Pride-kulkueessa tuhansien muiden kanssa. Matkaa voi kuvailla värikkääksi, enkä nyt tarkoita pelkkiä sateenkaarilippuja.

* * *

Vähemmistöjen ihmisoikeuksien kehitys on paitsi ylettömän tärkeää, myös hyvin mielenkiintoista. Neuvostokirjallisuutta ja neuvostohistoriaa ylen määrin ahmivana ihmisoikeusaktivistina olen kuitenkin ollut erityisen kiinnostunut nimenomaan muinaisen rautaesiripun itäpuolen homofobiasta. Sen mielenkiintoinen erityispiirre oli, että vihamielisyys tuli kahdelta täysin vastakkaiselta puolelta. Toisaalla vanhoilliset uskonnolliset piirit kammoksuivat jumalatonta sukupuolikäyttäytymistä ja halusivat - tai haluavat edelleen - kuvitella, että on olemassa vain kaksi sukupuolta, koska "Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi". Toisaalla oli niitä kommunismin omaksuneita, joiden mielestä heidän täydellisessä valtiossaan ei ollut mitään erilaisuutta tai poikkeavaa - tai jos olikin, se on riistäjän salajuoni työläisiä vastaan.

Sosialistisessa todellisuudessa oli tyypillistä vaieta kaikenlaisesta erilaisuudesta. Sen huomaa edelleen. Itselleni asia käy selväksi aina, kun käyn esimerkiksi Virossa tai Kazakstanissa. Pyörätuoliani ei erityisemmin tuijoteta. Minulle ei sanota ilkeitä asioita. Minuun päin ei katsota ikinä. Minulle ei sanota mitään. Välinpitämättömyys on ihan erilaista kuin se, että kaupan täti Suomessa puhuu avustajalleni, eikä suoraan minulle. Olen useamman kerran matkoillani alkanut epäillä, että olen epähuomiossa lakannut olemasta tai muuttunut näkymättömäksi.

Olisikin liioittelua väittää, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ongelmat esimerkiksi Puolassa olisivat jääneet lopullisesti historiaan. Suuri julkinen tapahtuma, Pride, on kuitenkin ehdottomasti merkki siitä, että kehitys on menossa parempaan suuntaan. Moninaisuudesta on tullut entistä näkyvämpää, joten siihen on pakko ottaa kantaa. Homoja, lesboja, transseksuaaleja, juutalaisia, vammaisia ja muita vähemmistöihin kuuluvia kun ei voida enää toimittaa vähin äänin mestattaviksi tai pakkotyöhön Siperiaan. Kansainvälisellä mielipiteellä on merkitystä.

* * *

Olen tavannut kehitysmaiden vähemmistöjen edustajia ja vähemmistöjärjestöjen aktiiveja jonkin verran, lähinnä erilaisissa seminaareissa. Niistä tapaamisista lähtiessäni minulla on aina ollut valtavan inspiroitunut, joskin vähän kateellinen olo. Miten kummassa ihmiset, joiden maissa vähemmistöjen asema on huomattavasti heikommin kuin meillä, puhkuvat niin paljon suurempaa intoa toimia? Ehkä kysymys on siitä, että me olemme jo aikoja sitten kyllästyneet siihen pilkunviilaukseen, joksi oma ihmisoikeustyömme on kutistunut, kun suurimmat tavoitteet on muka saavutettu. Toisaalta meillä on sellaisia kokemuksia ja tietoja, jotka auttavat näitä innokkaita ihmisiä kohti heidän tavoitteitaan.

Vähemmistöjen oikeuksien edistämisen pitää näkyä kehitysyhteistyöpolitiikassa sekä strategioissa että budjeteissa. Toimimalla syrjinnän vastaisen lainsäädännön ja vähemmistöjen omien järjestöjen toimintamahdollisuuksien puolesta voidaan saada paljon aikaan yllättävänkin nopeasti. En väitä, että Afganistanissa järjestettäisiin pian Pride-kulkue, mutta vähän avoimemmassa Kazakstanissa se voi olla mahdollista jo viidenkin vuoden kuluttua.

Kirjoittaja on vihreä poliitikko ja opiskelija, joka toimii aktiivisesti esimerkiksi vammaisten ihmisoikeusliikkeessä. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.