Vieraskolumni

Maailman hienoin maanosa

Euroopan perustuslain kaatuminen on voitto eurooppalaisille arvoille.
Janne Saarikivi
12.6.2005

Janne Saarikivi

Jokin aikaa sitten Euroopalle laadittiin perustuslaillisen sopimuksen luonnos. Se oli outoa puuhaa.

Ensin kaivettiin koipussista Ranskan entinen presidentti, joka muistutti rusinaa. Hänet pantiin johtamaan eurokansanedustajista, jäsenmaiden ulkoministereistä ja Teija Tiilikainen -nimisestä Paavo Lipposen kaverista koostunutta konventtia.

Kaksi sataa valittua eurooppalaista laativat sopimuksen, jossa määriteltiin Euroopan tavoitteeksi "erittäin efektiivinen markkinatalous" ja annettiin Euroopan unionin toimielimille oikeus kasvattaa jatkuvasti toimivaltaansa.

Konventin jäsenet edustivat pääasiassa oikeistolaisia ja vasemmistolaisia konservatiivipuolueita, joista jälkimmäisiä kutsutaan myös sosiaalidemokraateiksi. Näön vuoksi kuultiin myös kansalaisjärjestöjä ja nuorisoa, mutta niiden näkemysten ei annettu kuulua.

Niin kauan kuin konventti istui, monet olivat tyytymättömiä sen toimintaan. Puheenjohtajiston koettiin toimivan diktatorisesti. Tehtyjen ehdotusten käsittelyyn ei oltu varattu riittävästi aikaa. Välillä ehdotuksia ei edes ehditty tulkata konventin työkielille ennen kuin ne piti jo hyväksyä.

Viimeisenä yönä sopimukseen olivat ihmeellisellä tavalla ilmestyneet pykälät unionin kansallislaulusta (Beethovenin Hymni ilolle) ja motosta: "Moninaisuudessa yhtenäinen". Huh huh.

Lopuksi konventin päätöksiä vielä entisestään vesitettiin hallitusten välisessä konferenssissa.

Kun sopimuksen ratifiointikierros alkoi, kaikki olivat kuitenkin yllättäen sitä mieltä, että olisi kauheaa, jos sopimus kaatuisi. Vaivalla aikaansaatu "kompromissi" olisi vaarassa, ja sen mukana Euroopan tulevaisuus.

***

Perustuslaillisen sopimuksen laatiminen oli siis epädemokraattinen, vastenmielinen näytelmä. Se muistutti Kiinassa, Venäjällä ja Zimbabwessa vallalla olevia tapoja ilmaista kansan tahtoa.

Eurooppalaiset maat taas ylpeilevät kansalaisvapauksillaan ja kansalaisyhteiskunnillaan. Näitä arvoja ne haluavat opettaa Kiinalle, Venäjälle ja Zimbabwelle.

Siksi olisi ollut huolestuttavaa, jos Euroopan perustuslaillinen sopimus ei olisi kaatunut kansanäänestyksissä. Ja siksi sopimuksen kaatuminen merkitsee voittoa niille asioille, joiden nimissä Eurooppa haluaa loistaa maailmalla.

Valko-Venäjän presidentti Aleksandr Lukashenka järjesti hiljattain kansanäänestyksen omasta asemastaan. Äänestäjiltä kysyttiin muistaakseni jotain sellaista, että saako Sasha-setä osallistua presidentinvaaleihin vielä en-muista-kuinka-monennen-kerran ja tulla valituksi elinikäiseksi presidentiksi. Ehdotus meni läpi valtavalla enemmistöllä.

Euroopan perustuslaillisen sopimuksen tappio kahdessa jäsenmaassa johtuu siitä, että Euroopan unioni ei ole Valko-Venäjä. Poliittiset eliitit voivat hävitä kansanäänestyksen, jota he käyttävät omien poliittisten päämääriensä ajamiseen. Ei tarvitse matkustaa Vaalimaalta kuin metri itään, niin tämä on jo mahdotonta.

***

Tietenkin Euroopan johtajat väittävät loukkaantuneina, että ihmiset "eivät äänestäneet perustuslaista", vaan jostain muusta. Mutta lopulta he hyväksyvät tuloksen. Sillä he ymmärtävät demokratian periaatteet. He tietävät, että silloinkin kun samat ihmiset äänestävät heidän mielestään oikein, he äänestävät pikemminkin mielikuvia kuin faktoja.

Euroopan perustuslaillinen sopimus ei saanut eurooppalaisten luottamusta. Siksi on aika keksiä jotain muuta.

Eurooppa ansaitsee samanlaisen ympäripyöreän läpyskän kuin sen jäsenmaiden perustuslait ovat. Parissakymmenessä sivussa pitäisi todeta suurin piirtein, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia ja niin meilläkin. Euroopan unionin toimielimien vallalle tulisi sopia selkeät rajat. Samalla tulisi luopua pyrkimyksestä tuoda eurooppalaisia symboleja kansallisten rinnalle. Ja sitten tulee uudelleen kysyä kansalaisten kantaa.

Tämä kaikki on hidasta ja epäefektiivistä. Se voi hidastaa talouskasvua. Venäjällä, Kiinassa ja Kaukoidässä päätöksiä tehdään nopeammin. Ja juuri siksi on erinomaista, että emme elä niissä.

"Efektiivisyys" ja "joustavuus" tarkoittavat nimittäin vaihtoehdottomuutta ja puutteellista demokratiaa. Eurooppalaiseen kulttuuriperintöön taas kuuluu vasta-ajattelu, vallan ja kansalaisen kahdensuuntainen suhde.

Siksi meidän maanosamme on paras, maailman hienoin. Sen asukkaat arvostavat turvallisuutta enemmän kuin kasvua, ja vapautta enemmän kuin rahaa.

Ranskan ja Hollannin ei-äänet ovat entisestään vahvistaneet näitä eurooppalaisia arvoja.


Kirjoittaja on Tarton yliopiston suomen kielen ja kulttuurin vieraileva lehtori. Kepan verkkokolumnistien esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.