Vieraskolumni

Maahanmuuttajana 11.9.2001 jälkeen

Abdoulmajid Hakki
8.9.2002

Vietin perjantaiaamupäivää 30.3.1989 Mohammad Ashewan ja Rashid Yeganen kanssa leirimme pihalla Qandil-vuorilla Kurdistanissa. Olimme matkalla tennissaliin pelaamaan pöytätennistä, kun maailmanloppu tuli - kolme hävittäjää pommitti äänen nopeudella aluetta. Emme ehtineet maata tai juosta piilopaikkaan. Kaikkialla oli räjähteitä, Mohammad oli minun oikealla puolellani, ja räjähdys irrotti hänen päänsä. En voinut kuin katsoa ja ihmetellä. Miten näin voi tapahtua, olimme juuri puhumassa naisista, hänen tyttöystävästään ja haaveistamme?

Vuosi sitten keväällä katselin Independence Day -nimistä elokuvaa, jossa avaruuden viholliset haluaisivat tuhota maailman ja ennen kaikkea Yhdysvallat. Elokuva näyttää sodan oikealta kentältä. Kun näen tällaisen elokuvan, itken enemmän kuin nautin. Olenhan nähnyt monta maailmanloppua.

Palasin 80-luvun loppupuolen elämääni myös 11. syyskuuta 2001. Elokuvien kauhu oli nyt todellista, eikä maailman mahtivaltiokaan voinut pelastaa ihmisiä. Vaikka olimme nähneet Ruandan joukkomurhien ruumiita, katsoneet televisiosta Saddamin Halabja-kaupungin pommittamista kemiallisilla aseilla ja joukkohautauspaikkoja entisen Jugoslavian sodan yhteydessä, emme olleet reagoineet yhtä voimakkaasti kuin lentokoneiden törmättyä WTC-rakennuksiin. Maailman suuret televisioasemat lähettivät jatkuvasti suoraa lähetystä tapahtumapaikalta. Tuntui, että sota on käynnissä kotonakin.

Valitettavasti vähemmistöt ovat yleensä konfliktien ensimmäiset uhrit. Maahanmuuttajia pidetään monesti mahdollisena uhkana ja potentiaalisina terroristeina, joilla voi olla yhteys Al-Qaedaan tai johonkin muuhun terroristiryhmään. George W. Bushin piirtämä vihollisten maantieteellinen kuvaus "vihollisemme piileskelevät ja juonivat eri maissa" on antanut tilaisuuden katsoa kaikkia potentiaalisina terroristeina. Poliittinen muutos on ollut hyvin nopea ja selvä.

Suomen maahanmuuttopolitiikan muutos alkoi jo ennen EU:n terroristijärjestöjen ja henkilölistan julistusta. Joulukuussa 2001 Suomen kiintiöpakolaisten valintadelegaatio lähti Turkkiin haastattelemaan mahdollisia Suomeen vastaanotettavia pakolaisia. Suurin osa haastatteluun kutsutuista pakolaisista oli Iranin oppositioryhmien jäseniä, jotka olivat viettäneet lähes kymmenen vuotta elämästään erilaisilla leireillä Irakissa. Vuoden alussa monet kunnat olivat valmiita ottamaan pakolaisia vastaan. Pian tämän jälkeen Suomen Suojelupoliisi ja Ulkomaalaisvirasto tekivät toisen päätöksen ja jäädyttivät iranilaisten pääsyn Suomeen. Viesti oli hyvin selvä - heitä pidettiin mahdollisina terroristeina. Koska ei ollut todisteita, ei voitu YK:n pakolaisjärjestön kanssa päästä sopuun pelkillä epäilyksillä. Tämä kiristyvä politiikka on vaarantanut pakolaisten mahdollisuutta päästä toiseen maahan. Yleisesti ottaen tässä päätöksenteossa ei ole ollut selvää linjaa, vaan tuntuu siltä, että yksittäiset virkamiehet ovat saaneet runsaasti päätösvaltaa.

Ronias on kuusivuotias kurdipoika Helsingistä, joka on ollut kolmen vuoden ajan hoidossa kaupungin päiväkodissa ja saanut sieltä suomalaisia ystäviä. Ennen syyskuun 11. tragediaa Ronias oli aina kutsuttu ystäviensä syntymäpäiväjuhliin. Toisin kuin aikuiset, lapset ovat rehellisiä eivätkä muokkaa tunteitaan. Roniasin lähimmällä kaverilla oli joulukuussa syntymäpäivä. Hän sanoi Roniasille: "et saa enää tulla minun synttäreille, koska äiti on sanonut, että sä oot ulkomaalainen!".

Tutkimukset näyttävät negatiivista suuntaa suomalaisten suhtautumisessa maahanmuuttajiin. Suomalaisten asenteet islamia ja muslimeja kohtaan ovat kielteisimpiä kuin muita uskontoja ja niiden kannattajia kohtaan. Kielteiset mielikuvat islamista heijastelevat usein islamilaisen maailman poliittista tilannetta. Lähi-itä on ollut vuosikymmenien aikana arabien ja juutalaisten, iranilaisten, turkkilaisten sekä arabien ja kurdien konfliktien keskus, jossa rauhan saavuttamiseen on vielä pitkä aika. Lähi-itään ja islamiin liitettäviä käsitteitä ovat sota, terrorismi, aggressiivisuus, julmuus ja fanaattisuus. Kielteinen mielikuva islamista ja maahanmuuttajista saa jatkuvasti tukea tiedotusvälineistä. Uutiset keskittyvät kriiseihin ja katastrofeihin ja taustatiedot jäävät vähäisiksi, mikä on vaikuttanut maahanmuuttajien heikentyvään sosiaaliseen asemaan.

Tähän asti ulkomaalaisia on Suomessa kiusattu ihonvärin, huonon suomen kielen taidon sekä poikkeavan nimen tai ulkonäön takia. Nyt heitä kiusataan uskonnon ja mahdollisen "terrorismi-linkin" takia.

Miten tämä ongelma voidaan ratkaista? Onko kyseessä sivilisaatioiden välinen jatkuva konflikti ja yhteentörmäys? Euroopassa asuu miljoonia siirtolaisia, joiden henkinen alkukoti on islamilaisessa ja buddhalaisessa sivilisaatiossa, ja jotka eivät ole sisäistäneet länsimaista arvojärjestelmää. Kansojen ja kulttuurien sulautusuunina pidetyssä Amerikassa maahanmuuttajat saattavat menestyä liike-elämässä sekä toteuttaa itseään yhteiskunta- ja kulttuurielämässä ilman, että heidän tarvitsee koskaan edes oppia englantia. Ihmiskunta on kohtaamassa uusia haasteita sivilisaatioiden etujen kombinaatiossa.

Ulkomaalaisten määrän kasvu Euroopassa johtuu siitä, että heidän tarjoamansa työvoimaa on haluttu ostaa. Niin on myös tulevaisuudessa. On arvioitu, että EU:n työssäkäyvä väestö tulee syntyvyyden takia vähenemään vuosien 2010 ja 2050 välisenä aikana 56 miljoonalla. Juuri tämän takia ajatus Euroopasta omavaraisena linnoituksena ei ole elinkelpoinen vaihtoehto.

WTC-isku oli suunnattu ihmisyyttä ja kansainvälistymistä vastaan. Terrori-isku on koko maailmaa ja ennen kaikkea niitä kansakuntia vastaan, joita terroristit väittävät edustavansa. Mikään uskonto, moraali ja yleisideologia ei hyväksy siviilien joukkomurhaa. Ne, jotka käyttävät uskonnon, kansallisuuden taikka valtionelimen yhtenäisyyden säilyttämisen nimeä terroritekojen tekosyynä, ennen kaikkea heikentävät edustamansa arvomaailman uskottavuutta.

On sanottu että WTC:n terrori-isku julisti rikkaan pohjoisen ja köyhän etelän välisen ilmisodan alkaneeksi, tai että se on kristityn länsimaisen ja islamilaisen kulttuurin välinen sota. Tällaisia johtopäätöksiä ei pidä vetää. On syytä kuitenkin ottaa huomioon se, että tällainen terrori ja sen takana oleva viha syntyvät vuosisataisesta alistamisesta ja syrjimisestä.

Kansainvälisyyden ja monikulttuurisuuden säilyttämiseksi olemme jatkuvan dialogin tarpeessa. Terrorismi on yleismaailmallinen ongelma, johon on puututtava ilman mitään poikkeuksia. Tässä taistelussa länsimaat eivät voita yksin, ellei koko ihmiskunta taistele asian puolesta. Politiikassa on sanottu, että kansoilla ei ole ystäviä vaan etuja. Kansakuntien etujen ristiriitaisuus on monesti ilmiselvä. Olemme menossa kohti tietoyhteiskuntaa, jossa ennen etuja tarvitaan ystäviä, joiden kumppanuudella on paljon hyötyä meidän kansallisedullemme. Maahanmuuttajat on otettava uhkan sijasta kumppaneina, joiden osallistuminen yhteiskunnan rakenteen kehittämiseen sekä rikollisuuden ja terrorismin uhan torjumiseen, on kaikkien etua. Terrorismin vastaisessa taistelussa ei voi sulkea pois eurooppalaisia ääriliikkeitä, jotka teoillaan uhkaavat yhteiskunnan rauhaa ja kehitystä.

Maahanmuuttajien ja valtaväestön välinen kulttuurinen dialogi voi tarjota mahdollisuuden uudistaa kulttuuriamme ja identiteettiämme. Oikeiston nousu ja terrorismi ovat haaste ja samalla myös mahdollisuus rakentaa yhteistä maailmanlaajuista rintamaa ihmisyyden puolesta.