Vieraskolumni

Maaginen laatu

Kehitysyhteistyön laatuun liittyy tärkeänä osana erilaisten ajattelutapojen ymmärtäminen.
Katja Kari
20.4.2005

 Kuva: Katja Kari. (Kuvaaja: Johanna Pohjola)
Suomalaiset kansalaisjärjestöaktiivit ovat huhtikuussa istuneet niin Kepan kuin ulkoasiainministeriönkin koolle kutsumissa seminaareissa pohtimassa kansalaisjärjestöjen tekemän kehitysyhteistyön laatua. Laadun ja hyvän kumppanuuden käsitteitä on yritetty selittää auki, ja määritellä muitakin tavoittelemisen arvoisia mittareita kuin laadukkaat talousraportit.

Virkamiehen näkökulmasta käytettyjen varojen raportointi on toki tärkeä asia, onhan varojenkäyttö perusteltava viime kädessä veronmaksajillekin. Kontrollin vastakkainen ääripää on mielivalta ja korruptio - sitä tuskin kukaan järjestöaktiiveista haluaa. Mutta mikä muu kuin hyvä ja lahjomaton taloushallinto on tavoittelemisen arvoista?

Keskustelua on käyty pitkään, onpa mukaan yritetty saada etelän ääntäkin. Pohdinta on kuitenkin jäänyt melko Suomi-keskeiseksi. Ja ehkä huoli laadusta onkin enemmän pohjoisen toimijoiden päänvaiva.

Varsin monesti pohjoisen (rahoittaja)järjestö on se, joka viime kädessä määrittelee kenen kanssa ryhtyy yhteistyöhön ja myös asettaa tietyt ehdot muun muassa rahoituksen antamiselle.

Etelässä, erityisesti pienillä ruohonjuuritason järjestöillä, on monesti hyvin konkreettisia tarpeita ja ongelmia, joihin etsitään ratkaisua ja taloudellista tukea. Myös käsitys kansalaisjärjestöstä voi olla erilainen toisella puolella maailmaa. Kansalaisjärjestöt voidaan nähdä houkuttelevina työnantajina, joilla on kilpailukykyiset palkat ja hyvät resurssit.

Kansalaisjärjestöyhteistyön uranuurtaja Marja-Liisa Swantz esitti Kepan laatuseminaarissa kommentin, joka on hyvä pitää mielessä: länsimainen asenne on yleisesti ottaen ylimielinen - omia