Vieraskolumni

Luottamuksen hedelmät

Luottamus on kaiken kehityksen lähtökohta - Nicaraguassakin, kirjoittaa Toni Sandell kolumnissaan.
Toni Sandell
22.1.2013

Nicaragua on viime aikoina saanut paljon palstatilaa. Sen yli 30-vuotinen Suomen ja Nicaraguan välinen ystävyys ansaitseekin.

Valtioneuvosto hyväksyi viime vuoden helmikuussa kehityspoliittisen ohjelman, jossa Nicaragua pudotettiin pois pitkäaikaisten yhteistyömaiden listalta. Yhteistyötä jatketaan lähinnä järjestöjen kautta. Päätös herätti enemmän keskustelua kuin ehkä mikään muu yksittäinen asia ohjelmassa.

Nyt tammikuun alussa julkistettu – ja pitkälti odotettu - päätös sulkea edustusto Nicaraguassa sai itselläni tunteet vielä pintaan.  Olen aiemmin kirjoittanut aiheesta tällä palstalla. Nyt kun päätökset on tehty, on aika vielä hetki miettiä, mitä Suomen kehitysyhteistyöstä Nicaraguassa jää käteen.

***

Kehitysyhteistyö on ongelmien kanssa painimista ja usein turhauttavaa. Luottamukseni kehitysyhteistyöhön ei olisi likimainkaan samalla tasolla, mikäli en olisi asunut ja työskennellyt Suomen kehitysyhteistyön sydänmailla Boacon ja Chontalesin maakunnissa.

Suomi on tehnyt alueella yhteistyötä 1980-luvun alusta lähtien muun muassa paikallisten osuuskuntien, terveyskeskusten ja kunnanhallinnon kanssa. Esimerkiksi maankuulu Camoapan meijeriosuuskunta kehittyi pitkälti yhteistyössä suomalaisten kanssa. Muita avunantajia ei tuolla kuivalla karjatalouteen keskittyvällä alueella juuri ole.

Suomalaisen kehitysyhteistyön hedelmät tulivat alueella liikkuessani tavalla tai toisella esiin oikeastaan päivittäin - yleensä ihmisten henkilökohtaisissa tarinoissa, mutta myös infrastruktuurissa ja hyvän hallinnon saralla. Ei ollut poikkeuksellista, että paikallisessa kuppilassa naapurin pöydästä kaveri nosti suomalaisen nähdessään maljan sille, että hän oli saanut koulutuksen ja työtä suomalaisen yhteistyön ansiosta. Tai kohotti Nokian puhelimen ja Finlandia Vodka –lasin ilmaan.

***

Yhteistyö oli pitkäjänteistä, ja perustui luottamukseen suomalaisten ja nicaragualaisten välillä. Itse työskentelin kuntahallinnon kehittämisohjelmassa, jossa Suomi antoi paikallista budjettitukea 20 kunnan kehittämissuunnitelmien toimeenpanoon. Paikallistasolla rahojen mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön on kovemmat paineet kuin pääkaupungissa, kokeehan kuntalainen kunnan asiat enemmän itselleen kuuluvaksi kuin valtion kähmintäpolitiikan.

Luottamusta luotiin myös yli puoluerajojen. Kunnanjohtajat tekivät yhteisiä kehityssuunnitelmia Suomen tukemissa maakuntien liitoissa. Sisällissodan vihollislinjoja kurottiin umpeen myös vaikkapa kunnanjohtajien Suomen vierailulla, kun entiset viholliset majoittuivat kahden hengen huoneissa sulassa sovussa. Ainakin välillä onnistuttiin siinä, että maakunnan kehitys oli poliittisia jakolinjoja tärkeämpää.

***

Aikani näissä maakunnissa muistutti, kuinka luottamus on oikeastaan kaiken kehityksen lähtokohta, oltiin sitten Suomessa tai Nicaraguassa. Opin arvostamaan suomalaista luottamusyhteiskuntaa uudella tavalla. Samalla Nicaraguassa luottamus paikallis- ja keskustason välillä kärsi jatkuvasti uusia kolhuja. Kuntien itsehallinto vajosi yhä syvemmalle suohon, kun presidentti Daniel Ortegan valtio alkoi keskittää päätöksiä.

Epäluottamus näkyi monella tavalla. Sain uusista tuulista ensi henkäyksen kuntaministeriön paikallistoimiston kokouksessa Boacossa vuonna 2007, kun kuntaministeri kertoi uudesta suunnittelusapluunasta: kymmeniä alasivuja sisältävään monimutkaiseen excel-taulukkoon tuli kirjata seuraavan vuoden hankinnat yksittäisen kynän tarkkuudella.

Mutta hallinnot vaihtuvat ja kansojen välisessä yhteistyössä politiikasta viis. Luottamusta on 30 vuoden aikana luotu yhä henkilökohtaisimmilla tasoilla. Siitä olkoon todisteena vaikkapa alati kasvava nicaragualais-suomalaisten perheiden yhteisö. Sen parempaa taetta jatkuville suhteille ei taida olla.

Kirjoittaja työskentelee ulkoministeriössä. Hän työskenteli Nicaraguassa vuosina 2006-2011. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.