Vieraskolumni

Luonnonkatastrofit lisääntyvät - kehitysmaat häviävät

Ilmastonmuutos lisää luonnonkatastrofeja, jotka iskevät kipeimmin kehitysmaihin. Suomi ja muut kehittyneet maat voivat auttaa kehitysmaita selviämään niistä paremmin.
Petteri Taalas
5.2.2008

taalas

Tämä on kertomus elävästä elämästä: Sääennusteet näyttävät, että trooppinen myrsky on voimistumassa jopa tasolle 5. Alueesta vastaava ylin pelastusviranomainen pohtii kädet hikisenä, antaako 1,2 miljoonan ihmisen evakuointikäsky. Mielessä käyvät tuttujen ilmakehäasiantuntijoiden kanssa käydyt keskustelut siitä, että joskus alueelle voi iskeä huomattavaa tuhoa aiheuttava hurrikaani.

Toisaalta ansioitunutta viranhaltijaa pelottaa turhan evakuoinnin mahdollisuus. Se olisi häpeätahra komealla uralla ja aiheuttaisi uskottavuusongelman seuraavan myrskyn iskiessä. Lopulta hän päättää tehdä evakuoinnin, ja alle vuorokaudessa yli miljoona ihmistä on siirretty turvaan sisämaahan. Muutama tuhat uskalikkoa ei noudata evakuointikäskyä vaan jää koteihinsa odottamaan, mitä tapahtuu.

Myrsky repii rakenteita, viskoo laivoja ja tavaraa ympäriinsä, nostattaa merenpintaa. Lopulta suojapatoja murtuu, ja 200 000 ihmisen kodit ja muut rakennukset jäävät tulvan alle useiksi viikoiksi.

Reilun kuukauden päästä koteihinsa palaavat kokevat syvän järkytyksen. Talot ovat tuhoutuneet, täynnä märkää ja mätänevää materiaalia. Tämä ongelmajäte oli muutama viikko sitten perheelle tärkeitä ja rakkaita esineitä, valokuvia, ruokaa, huonekaluja, vaatteita... Vesihuoltoa ei ole, ruokakaupat ja ravintolat ovat tuhoutuneet. Sairaaloita ja kouluja ei ole, eikä edes lääkkeitä ole saatavilla.

Useimmat naapurit eivät koskaan palaa takaisin, koska he ovat menettäneet työpaikkansa tai jättäneet ottamatta vakuutuksen tuhojen varalle. Toiset eivät uskalla tulla takaisin uusien myrskyjen pelossa. Tuhat ruumista on kerätty taloista, toiset tuhat kuoli evakuoinnin rasituksiin.

Kahden vuoden kuluttua osa kouluista on saatu avattua, suurin osa kaupoista ja ravintoloista toimii taas. Noin puolet kaupungin pinta-alasta on autioituneiden talojen erämaata. Noin kolmasosa asukkaista ei palaa koskaan takaisin. Osalla palanneista taas ei ole koskaan varaa jälleenrakentaa kotiaan. Uutta hurrikaanikautta odotetaan pelonsekaisin tuntein.

* * *

Säästä aiheutuvien luonnonkatastrofien määrä on lisääntynyt kymmenkertaiseksi sitten 1950-luvun, samoin niiden aiheuttamat taloudelliset tappiot. Tämä johtuu osin ilmastonmuutoksesta, osin väestönkasvua seuraavasta muuttoliikkeestä kohti sääherkkiä alueita, kuten tulville alttiita rannikkoja. Kehitys jatkuu ja ilmastonmuutoksesta johtuvat tulvat, kuivuudet, myrskyt, metsäpalot, helleaallot ja mutavyöryt aiheuttavat yhä lisääntyviä inhimillisiä ja taloudellisia tappioita.

Edellä kuvattu tapahtumaketju olisi voinut tapahtua missä päin maailmaa vain. Kyseessä kuitenkin oli maailman vauraimmassa maassa eli Yhdysvaltain New Orleansissa tapahtunut luonnonkatastrofi elokuussa 2005.

Minulla oli mahdollisuus tutustua Katrina-myrskyn ennustamiseen, pelastusviranomaisten toimintaan ja tilanteen jälkihoitoon sekä seurauksiin tammikuun 2008 puolivälissä New Orleansissa pidetyssä American Meteorological Societyn vuosikongressissa. Tiedekokouksen osanottajat ovat harvoin olleet niin vaikuttuneita kuulemastaan ja näkemästään. Silmäkulmat kostuivat niin puhujilta kuin kuulijoiltakin.

* * *

Jos vastaavaa olisi tapahtunut kehitysmaassa, maan ilmatieteen laitos ei olisi suurimmassa osassa maita pystynyt ennustamaan myrskyä riittävän ajoissa. Jos näin kuitenkin olisi tapahtunut, pelastusviranomaiset eivät olisi kyenneet varoittamaan väestöä evakuoinnista puhumattakaan. Kahden tuhannen ihmisuhrin sijaan puhuttaisiin jopa sadoista tuhansista uhreista. Tällaista on jo koettu useissa kehitysmaissa; tähän asti pahimmassa katastrofissa, Bangladeshin tulvissa 1970-luvulla, menetettiin 300 000 ihmishenkeä.

Kehitysmaat ovat nyt ja tulevaisuudessa merkittäviä ilmastonmuutoksen uhreja. Ilmastonmuutoksen torjunnan lisäksi on ryhdyttävä panostamaan voimakkaasti sen haittavaikutusten minimointiin. Mahdolliset päästövaikutukset näkyvät ilmastossa vuoden 2050 jälkeen. Sitä ennen ilmastonmuutos etenee vääjäämättä, ja haittavaikutukset lisääntyvät. Niihin voidaan sopeutua selvittämällä, mitä yksittäisen maan ilmastolle tapahtuu, ja miten se vaikuttaa eri yhteiskunnan sektoreihin.

Ilmastonmuutoksen haittoja voidaan vähentää merkittävästi myös kehittämällä luotettavia sään havainnointi- ja ennakkovaroitusjärjestelmiä. Moderneilla sääpalveluilla voidaan saavuttaa merkittäviä taloudellisia hyötyjä ja säästää ihmishenkiä. Maailmanpankin arvion mukaan sääpalveluihin sijoitetut varat saadaan takaisin 5-25-kertaisesti.

***

Paikallinen ilmatieteen laitos ei kyennyt ennakoimaan esimerkiksi Mosambikia vuonna 2000 vaivanneita ennätyksellisiä tulvia. Havaintojärjestelmät, tietoverkot ja sääpalvelujärjestelmät olivat siihen liian alkeellisia. Maan bruttokansantuote putosi tulvien vuoksi 23 prosenttia.

Suomi tarjoutui tuolloin parantamaan Mosambikin sääpalveluja osana kansainvälistä apupakettia. Niinpä esimerkiksi vuosien 2005 ja 2007 tulvat kyettiin ennustamaan ajoissa, ja ihmishenkien menetyksiltä säästyttiin. Myös osa omaisuudesta kyettiin pelastamaan.

Suomi on säälaitealan ja ilmatieteellisen osaamisen suurvalta. Olemme toteuttaneet sääalan kehityshankkeita lähes 80 maassa sitten 1980-luvun. Osaamiselle on kasvavaa kysyntää ilmastonmuutosten haittavaikutusten torjunnassa.

Kirjoittaja on Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.