Vieraskolumni

Luonnolliset romahdukset

Kaukaisten maiden tulipaloista, romahduksista ja räjähdyksistä puhutaan kuin maanjäristyksistä tai rankkasateista. Tällaista vaan tapahtuu.
Marie Kajava
28.5.2013

Minua kiinnostaa, miten tietyistä tapahtumista puhutaan julkisesti. Esimerkiksi otsikolla "Kiinan saastesumu kätki jopa tehdaspalon" (Yle, 15.1.) kerrotaan saastemassasta, jossa ei erotu edes tulipalo. "Tehdas paloi Chilessä – Raute teki kaikkien aikojen suurimman kauppansa" -otsikoidussa uutisessa (Tekniikka ja talous, 10.2.2012) kerrotaan siitä, miten suuren tilauksen Raute sai Chilestä.

Samoilla linjoilla alkoi uutisointi Bangladeshista 24. huhtikuuta. Uutistoimistojen kuten Reutersin ja STT:n pikaraportoinnit kertoivat, että "Yli 20 kuoli kerrostalon romahduksessa Bangladeshissa".

Romahdus ja luonnonvoimatko todella tappoivat lopulta yli 1 100 ihmistä Bangladeshissa?

Kun on kyse kehittyvistä tai kaukaisista maista tulipalot, romahdukset, räjähdykset saavat "luonnolliset kasvot". Niistä puhutaan kuten maanjäristyksistä tai rankkasateista. Että tällaista vaan tapahtuu ja tämä on vääjäämätöntä.

Korostuuko luontonäkökulma silloin, kun kyseessä on bisnes? En uskalla sanoa satavarmasti, en tiedä tarpeeksi. Mutta The Guardian-lehden toimittaja Deborah Orr uskaltaa. Kolumnissa "From Texas to Dhaka, economic exploitation continues to spill blood" (26.4.) Orr arvioi, että oli kyseessä lannoitetehtaan räjähdys Yhdysvalloissa tai tehdasrakennuksen romahdus Bangladeshissa, teollisuuskatastrofit uutisoidaan kuten luonnonkatastrofit. Kun ihminen ampuu joukon toisia ihmisiä tai räjäyttää pommin – silloin kyseessä on uutinen, joka vaatii oikeutta uhreille, Orr jatkaa. Mutta kun syyllinen on bisnes, sormella osoittelu ei ole niin tärkeää.

***

Bangladeshin tehdasromahduksen kohdalla totuttu puheenparsi hiljeni pian. Herättiin horroksesta. Läpi tuli poliisin jakamaa tietoa siitä, että tehtaanomistajaa oli varoitettu havaitusta halkeamasta, mutta omistaja ei ollut sulkenut tehdasta. Kyseessä ei siis ollutkaan maanjäristyksen kaltainen katastrofi vaan tilanne, jossa ihminen sortaa toista ihmistä, joka sortaa toista ihmistä – ja sorron ketju kumuloituu jättibisnekseksi, jossa läntinen vaateteollisuus on välittämättä kunhan saa halvalla.

Viimeisen kuukauden aikana Bangladeshissa tapahtuneesta tehdasromahduksesta on kirjoitettu ja puhuttu paljon: Maasta, joka on maailman toiseksi suurin vaatetuottaja, ja jonka viennistä 80 prosenttia tuli vuonna 2012 vaateteollisuudesta. Maasta, jonka vaateteollisuuden valttina on nimenomaan halpatyövoima. Ja EU on Bangladeshin suurin kauppakumppani. 50 miljoonaa tehdastyöläistä maailmanlaajuisesti edustava IndustiALL Global Unionin pääsihteeri Jyrki Raina kertoi Helsingin Sanomien haastattelussa, että koko Bangladeshin menestys on rakennettu kestämättömälle pohjalle. Tekstiiliteollisuuden onnettomuuksissa on viimeisen seitsemän vuoden aikana kuollut 600 ihmistä. (25.4.)

Uutisoitiin EU-tason reaktioista, kun Euroopan unioni uhkasi Bangladeshia taloudellisilla rankaisutoimilla, elleivät työntekijöiden olot parane.

***

Myös kuluttajat heräsivät valintojensa vaikutuksiin. Helsingissä Aleksanterinkadulla nuoret jakoivat "Solidaarisuutta H&M:n tehdastyöläisille – loppu hikipajoille" -esitettä Kambodzhan työolosuhteiden parantamiseksi. Siellä romahti juuri kenkätehtaan katto – välinpitämättömyyden vuoksi. Myös muotiblogien kirjoittajat puuttuivat eettisen kuluttamisen aiheeseen. "Jo yli tuhat kuolonuhria vaatinut, romahtanut vaatetehdas saa – erittäin hyvästä syystä – kysymään: mikä on länsimäisen nykykuluttajan ostoskorin todellinen hinta?" kysyi 10.5. blogissaan Laura de Lille.

Elina Hirvonen kirjoitti 15. toukokuuta Helsingin Sanomiin kolumnin, jossa hän rinnasti T-paitojen valmistamisen kansainväliseen terrorismiin ja korosti sitä, että jokainen Bangladeshissa vaatteensa teettävä yritys kyllä tietää valmistusolosuhteista. Samoin jokainen kahdeksan euron T-paidan ostava aavistaa, että paidan valmistaneen ihmisen työolot ovat kaukana hänen omistaan.

Vaatteiden ostaminen on täällä usein elitististä viihdekäyttöä. Ei kaikkien ihmisten kohdalla, mutta monen. Kyse ei ole tarpeesta, vaan siitä, että parilla eurolla saa hankittua kertakäyttöistä. Jota pitää saada lisää seuraavana viikonloppuna ja josta ei osata tai viitsitä pitää huolta.

Siltikin, halpateollisuuden boikotointi harvoin kohdistuu oikeaan paikkaan. Ensin kärsivät ne, jotka ovat tuotantoketjun alkupäässä, joille työnteossa on kyse akuutista selviytymisestä, kuten päivittäisestä ravinnosta. Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala sanoi STT:n haastattelussa toukokuun alussa, että kuluttajien ei kannata boikotoida Bangladeshissa valmistettuja tuotteita. Kuluttaja ei voi tietää, onko kaukana sijaitseva tehdas sortumavaarassa. Vartiala myös korosti sitä, että tekstiiliteollisuus on naisten työllistäjänä tärkeä.

***

Paineen on tapahduttava suuremmalla, EU:n ja suuryhtiöiden tasolla. Jotkut eurooppalaiset vaatejätit, kuten H&M ja Inditex ovat toukokuun aikana ilmoittaneet tukevansa YK:n työjärjestö ILO:n johdolla laadittavaa sopimusta tehtaiden paloturvallisuus- ja rakennusmääräyksistä. Yhdysvaltalaisista yrityksistä sellaiset kuten Walmart tai Gap ovat kieltäytyneet, huolimatta kuluttajien painostuksesta.

Poliittisen tutkimuksen professori Layna Mosley arvioi The New York Timesin pääkirjoituksessa "Before You Buy That T-shirt" (18.5.) että Euroopassa tuetaan työntekijöiden oikeuksia. Yhdysvalloissa jälleenmyyjät taas ajattelevat, että Bangladeshin tehdasromahdus on uutisissa nyt, mutta tomu kyllä laskeutuu ja palaamme normaaliin olotilaan. New York Timesin pääkirjoitus lopettaa ytimekkäästi: "That’s the problem – and it’s why consumer power, while an important force, cannot ever fully make up for government failure to enforce labor and safety laws".

Tuo laskeutunut tomu on yhtä kuin unohdus. Juuri se pitää yllä niitä järkyttäviä olosuhteita, joissa ihmiset elävät. Tomun laskeuduttua luemme taas uutisia, joissa sortavat olosuhteet kuvataan luonnollisina tosiasioina. Merkittävää on se, mitä päätöksiä tehdään ennen kuin tomu laskeutuu.

Sillä kun tomu on laskeutunut, alkaa kaikki alusta?
Kun tomu on laskeutunut, bangladeshilaisten naisten työolosuhteet ovat hetken paremmat?
Kun tomu on laskeutunut, bangladeshilaisten naisten työolosuhteet ovat turvalliset tämän sesongin ja myös seuraavien ajan?

Kolumnisti on vapaa kirjoittaja. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.