Vieraskolumni

Loppu salailun kulttuurille?

Nicaraguan uusi julkisen tiedon saatavuutta koskeva laki voi olla askel kohti läpinäkyvämpää yhteiskuntaa - jos laki pystytään todella ottamaan käyttöön.
Eloisa Ibarra
6.8.2007

Eloisa IbarraHistoriallisesti tietoa on Nicaraguassa pihtailtu, ja se on ollut vain harvojen etuoikeutettujen saatavilla.

Julkisen tiedon salailun takana on korruptio: lahjukset, sisäpiirisopimukset ja vilpilliset tarjouskilpailut ovat kaikki osaltaan lisänneet kurjuutta ja vaikuttaneet Nicaraguan kärkiasemaan maailman köyhimpien maiden listalla.

Hallitukset ja niiden virkamiehet - niin poliittinen oikea kuin vasen - ovat luoneet esteitä, jotta kansalaiset eivät pääsisi käsiksi julkiseen tietoon.

Mattimeikäläiset, jotka eivät ole osa taloudellista tai poliittista eliittiä, tarvitsevat kuitenkin tietoa valvoakseen oikeuksiaan ja vaatiakseen läpinäkyvyyttä ohjelmilta ja projekteilta, joiden tarkoitus on edistää meidän jokaisen hyvinvointia.

***

Kun Nicaraguan parlamentti äskettäin hyväksyi julkisen tiedon saatavuutta koskevan lain, otti maa tervetulleen askeleen kohti avoimempaa ja läpinäkyvämpää julkisen tiedon hallintaa.

Nicaraguan perustuslaissa on määritelty kansalaisten oikeus saada tietoa valtiolta. Uusi laki on jatkoa tälle periaatteelle. Lakia on parin toimittajan - allekirjoittanut mukaan lukien - aloitteesta vaadittu ja valmisteltu jo kymmenen vuoden ajan.

Uuden lain avulla päästään lopultakin rikkomaan hallitusten ja virkamiesten salailun kulttuuri. Myönnettäköön, että lailla on rajoituksensa, vaikka niitä vastaan yritettiin lobata.

Valtion virkamiesten käyttäytymistä koskevat tiedot ovat yksityisiä, jolleivat valtion tarkastajat tee niiden julkisuudesta erillistä päätöstä. Samanlaiseksi erityistiedoksi lasketaan myös lähes kaikki asevoimiin ja puolustukseen liittyvä tieto. Lakiin jätettiin myös maininta, jonka avulla yritetään rajoittaa toimittajien ammatin harjoittamista.

***

Nicaraguan historia osoittaa, että kaikki hallitukset ovat yhtäläisesti harrastaneet salailua.

Sisällissodan vuosina1980-luvulla syytettiin tietoja pimitettäessä sotaa ja vedottiin kansalliseen turvallisuuteen.

Kun presidentiksi nousi liberaalien Violeta Chamorro vuonna 1990 ja valta siirtyi pois vasemmistopuolue sandinisteilta, olivat sekä liberaalit että sandinistit mukana myymässä valtion kiinteää omaisuutta. Yli 350 kohdetta myytiin täysin salaa ja usein pilkkahintaan.

Chamorron hallinnon virkamiehet hoitivat korvaukset 1980-luvulla takavarikoinneissa omaisuutensa menettäneille salaa. Emme tiedä muuta kuin sen, että korvauksista syntyi maalle sisäinen velka, jonka arvo on yli 900 miljoonaa dollaria.

Velka on pois julkisista varoista, jotka voitaisiin sijoittaa opetussektorille ja terveydenhuoltoon.

***

Niin Chamorron kuin häntä presidentteinä seuranneiden Arnoldo Alemánin ja Enrique Bolañoksenkin aikana neuvottelut Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ja Maailmanpankin kanssa käytiin salassa. Neuvottelujen tuloksena oli koulutuksen, terveydenhuollon ja lähes kaikkien peruspalveluiden yksityistäminen.

Yksityistämisprosessi on edennyt viimeisten 17 vuoden aikana salassa tai näennäistarjouskilpailujen avulla. Tämä on johtanut siihen, että vain ne, joilla jo on taloudellinen ja poliittinen valta käsissään ovat hyötyneet yksityistämisistä.

Vuonna 2003 hallitus huutokauppasi arviolta yli 400 miljoonan dollarin arvosta kiinteää omaisuutta ja luottoja, jotka olivat peräisin neljältä pankilta, jotka ajettiin pakkokonkurssiin. Prosessi johti myös suureen skandaaliin tiedon pimittämiseen liittyen. Jos maaseudun viljelijät olisivat saaneet pyytämänsä tiedot, he eivät olisi menettäneet maitaan konkurssien yhteydessä, kuten nyt kävi.

Kaikkien näiden tapahtumien seuraukset ovat lisänneet maaseudun lukutaidottomuutta, ruokavajetta ja johtaneet köyhimpien köyhtymiseen entisestään.

***

Uusi laki ei kuitenkaan yksin voi taata kansalaisille avoimuutta.

Tammikuussa kautensa aloittaneella presidentti Daniel Ortegan sandinistihallituksella on haasteena ottaa laki käyttöön käytännön tasolla ja varmistaa sille sen ansaitsema asema. Tämä tapahtuu esimerkiksi kertomalla IMF:n kanssa käytyjen neuvotteluiden yksityiskohdista ja tekemällä selväksi mitä Alban, Venezuelan vaihtoehtoisen kauppasopimuksen, allekirjoittaminen tarkoittaa maan taloudelle ja taloudellispoliittisille suhteillemme Venezuelan kanssa.

Kovin toiveikas ei juuri nyt voi olla. Ensimmäisen puolen vuoden aikana uusi hallitus vaikuttaa pikemminkin lisänneen kuin vähentäneen salailua ja tiedon pimittämistä.

Laki tarjoaa kuitenkin olemassa olevan välineen, joka kaikkien kansalaisten on otettava omakseen, jotta he voivat hyödyntää kunnissa ja valtionhallinnosta löytyvää tietoa - jotta tieto olisi päivä päivältä vähemmän harvojen ja valittujen etuoikeus.

Kirjoittaja työskentelee toimittajana nicaragualaisessa El Nuevo Diario -sanomalehdessä. Kepan verkkokolumnistien esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.