Vieraskolumni

Lisää hypeä ja homoja kehitysmaaliikkeeseen!

Kehitysmaaliikkeen pitäisi kopioida viisureseptiä: tarvitaan hirviömäisen hieno menestystarina köyhyyden vähentämisestä köyhissä maissa.
Mika Railo
16.5.2007

Luojan kiitos euroviisut ovat ohi. Kivaa oli, mutta olisikohan makeaa saatu nyt vuodeksi.

Hulabaloota ei voinut välttää, vaikka olisi yrittänyt. En ole koskaan ollut mikään fani, päinvastoin, ainoa tapani suhtautua viisuihin on aina ollut kuivakka kitinä biisien musiikillisesta köyhyydestä. Siitäkin huolimatta löysin itseni viisutorin karaoketeltassa hoilaamasta monisatapäisen fanijoukon keskeltä: "Bye-bye baby, baby good-bye!"

Mutta tästä panen syyn kokonaan lasteni niskoille.

Mutta oikeasti mielenkiintoista oli se, kuinka moni marginaali-ilmiö, johon suomalaiset ovat tavanneet suhtautua varautuneesti tai jopa torjuvasti, mursi tiensä suomalaiseen valtavirtaan muutaman viikon ajaksi.

Yksi olivat euroviisut itse. Luultavasti suurin osa suomalaisista on tähän asti ollut kaltaisiani kuivia kitisijöitä. Yllättäen järkeville ja taloudellisille perheenäideille oli ihan hyväksyttävää hullaantua fanittamaan yhdessä teinityttärien kanssa ja tuhlata perheen lomakassa pääsylippuihin.

Toinen mielenkiintoinen ilmiö kaiken tingeltangelin keskellä oli homoseksuaalisuuden kokema yhteiskunnallinen noste. Viisuhomot ovat yhtä vanha ilmiö kuin Euroopan yleisradioyhtiöiden liitto, mutta kun keskustassa pörräsi pussailevia miehiä, ei ilmiöstä voinut enää vaieta edes media.

Viisuhuuman luomassa vapaamielisessä hyväntahdon vyöryssä homoseksuaalisuus muuttui hetkittäin jopa trendikkääksi. Tavallisesti varautuneesti seksuaalisiin vähemmistöihin suhtautuvat suomalaiset heteromiehetkin uskaltautuivat viisuhomojen sekaan karaoketelttaan hoilaamaan.

Hyvä!

***

Ehkä jotain vastaavaa tarvittaisiin myös kehitysmaaliikkeeseen.

Jos viisureseptiä käy kopioiminen, niin ensin tarvitaan hirviömäisen hieno menestystarina köyhyyden vähentämisestä köyhissä maissa. Tarina, joka kääntäisi maailman tai ainakin suomalaisten katseet hetkeksi kehityspoliittisiin ponnisteluihin. Riemuvoitto, joka lopettaisi rutkutuksen mersuilla pörräävistä gepardihattuisista diktaattoreista ja kirkastaisi vastaanpanemattomasti, mistä tässä epätasaisen hyvinvoinnin jakautumisessa oikein on kysymys.

Sen jälkeen tarvitaan hillitöntä hypetystä ja brändäämistä. Hypetyksen tarkoitus on luoda kaikille suomalaisille tunne siitä, että vihdoinkin asia koskee myös meitä. Että meillä on joku rooli tässä kuviossa.

Hypetyksessä auttavat yllättävät parinvalinnat ja puolestapuhujat. Sanansa pitäisi saada sanomaan myös sellaiset tahot ja toimijat, joita ei perinteisesti mielletä tämän asian ajajiksi. Vaikka simpsakat transulentoemot.

Jotain tämän suuntaista jo nähtiinkin hallitusneuvottelujen alla, kun joukko suomalaisia yritysjohtajia vetosi kehitysavun puolesta johtavissa talouslehdissä. Median reaktiosta päätellen yrityspomot olivat melkein transuemojen veroisia huomiomagneetteja. Onnittelut idean kehittäneelle Kirkon ulkomaanavulle!

Kirjoittaja on Kepan viestintäjohtaja.