Vieraskolumni

Linnake-Euroopasta nettitarkkailuun

Vielä kymmenen vuotta sitten linnake-Eurooppa oli liberaaleissa puheenvuoroissa arkipäiväinen termi. Sen jälkeen on paljon vettä virrannut Tammerkoskessa ja keskustelu vaimennut tuhnuksi Saharaan. Keskustelu hukkui rasististen taisteluhuutojen alle.
Toni Sandell
2.8.2011

Tein joitakin vuosia sitten graduni Euroopan unionin yhteisen maahanmuutto- ja siirtolaispolitiikan rakentamisesta. Siihen aikaan järjestöt ja vasemmiston sekä myös oikeiston liberaalit äänet huusivat linnake-Euroopan rakentamiselle loppua. Linnake-Euroopalla tarkoitetaan aluetta, joka sulkee ulkorajansa säppiin, jotta ulkopuoliset eivät pääse vapaan liikkuvuuden Schengen-alueelle. Samalla se tarkoittaa aluetta, joka suosii paperittoman työvoiman käyttöä, koska siirtolaisuus jatkuu, oli valvonta millaista hyvänsä.

EU:n yhteinen politiikka siirtolaisasioissa onkin rakennettu pienimmän yhteisen nimittäjän varaan: mahdollisimman tehokas valvonta ulkorajoilla ja vähän niiden ulkopuolellakin. Käytännön toteutusta ovat valmistelleet sisäministeriöiden valtuuttamat poliisivirkamiehet eri EU-maista.

Tulos on sen mukainen. Poliisijohtoinen valmistelu ja haluttomuus antaa maahanmuuttoasioista valtaa EU:n käsiin on johtanut politiikkaan, jonka tukipilareita ovat Euroopan rajavalvontavirasto Frontex, Europol sekä yhteisen rajavalvontajärjestelmän luominen ja uuden teknologian käyttöönotto siirtolaisten valvomiseksi.

Päätöksiä on saatu tehtyä myös siitä, että turvapaikanhakijat palautetaan siihen maahan, johon he ensimmäisenä EU:ssa tulivat, usein Italiaan, Maltaan ja Kreikkaan – maihin, joilla ei ole mitään mahdollisuuksia käsitellä kaikkia tapauksia. Tämän ns. Dublinin sopimuksen seurauksena on ollut, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin joutuu tämän tästä antamaan täytäntöönpanokieltoja monille palautuspäätöksille, koska palautukset johtaisivat ihmiselämän vaarantamiseen.

***

Viime vuosien aikana yleinen epävarmuus on muokannut mielipiteitä siirtolaisuuteen. Maahanmuuttajat nähdään Euroopassa syntipukeiksi kaikelle maan ja taivaan välillä. Eurooppa on yleisen mielipiteen kanssa puun ja kuoren välissä, sillä väestön ikääntyessä ulkopuolisen työvoiman saaminen tulee yhä vääjäämättömämmäksi. Euroopan komissio ennustaa selvityksessään "The World in 2025 – Rising Asia and Socio-ecological Transition", että vuonna 2025 yhdeksän prosenttia EU:n asukkaista tulee unionin ulkopuolelta, kun nyt luku on noin neljä. Silti huoltosuhde on jo nyt tietyillä alueilla ongelma ja Euroopan väkiluku kääntynee laskuun vuonna 2035.

Siirtolaisuus tietysti jatkuu, vaikka jo nyt rajojen valvonta on tiukempaa kuin koskaan ihmiskunnan historiassa. Kyse on vain siitä, millä ehdoin siirtolaiset tulevat ja mistä he kilpailevat. Nyt he elävät pitkälti ilman papereita. Vuonna 2009 otettiin Eurostatin mukaan kiinni noin 570 000 EU:n alueella ilman papereita oleskelevaa kolmannen maan kansalaista (7 % vähemmän kuin vuonna 2008). Jäsenvaltiot palauttivat noin 250 000 henkeä (4,5 % enemmän kuin vuonna 2008).

***

Linnake-Euroopan rakennus jatkuu, mutta käsite ei itse asiassa enää täsmällisesti kuvaa todellisuutta. Sisäministeriöt seuraavassa syyskuun kokouksessaan eivät niinkään keskustele Euroopan linnakkeen vahvistamisesta kuin tarpeesta valvoa internetiä selvästi aiempaa tarkemmin.

Jos kirjoittaisin gradua muutaman vuoden päästä, saattaisin keskittyä siihen, kuinka Norjan joukkomurhaaja pönkitti Isoveli valvoo -järjestelmää. Kun aiemmin valvonta kohdistui lähinnä aina epäilyttäviin siirtolaisiin, tulevaisuudessa saman kohtelun saattavat saada saavat he, jotka huutelevat nimimerkkien takana netissä rasistisia kommentteja. Siitäkin pitää nostaa meteliä.

Kirjoittaja työskentelee Brysselissä Aprodev-järjestössä, joka seuraa EU:n kehityspolitiikkaa. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.