Vieraskolumni

Liian vähän mies, liikaa nainen

Perinteinen hondurasilaisen miehen malli juontaa juurensa Välimereltä Latinalaiseen Amerikkaan kulkeutuneesta macho- eli uroskulttuurista. Siinä kiinnitetään ylitsevuotavaa huomiota miehekkäiksi katsottuihin ominaisuuksiin. Miehen uskotaan olevan naiseen nähden ylempiarvoinen.
Kirsi Chavda
10.8.2003



TEGUCIGALPA -- Macholta vaaditaan paljon. Hänen pitää näyttää olevansa itsenäinen, vapaa ja rationaalinen. Miehuuden kantava periaate on jokaisella elämänalueella, erityisesti työelämässä menestyminen. Miehen tulee tienata rahat perheen elättämiseksi. Koska hän on perheen ylin auktoriteetti, niin hän saa kuitenkin käyttää rahat miten parhaaksi katsoo. Kotityöt ja lasten hoitamisen kunnon mies kiertää naisellisena puuhasteluna kaukaa.

Miehekkäälle miehelle sallitaan vain yksi tunne. Aggressiivisuus. Hänen on oltava myös fyysisesti voimakas. Erimielisyyteen kuin erimielisyyteen löytyykin ratkaisu voimalla ja väkivallalla. Muita tunteita, kuten herkkyyttä, hellyyttä tai pelkoa kunnon mies ei saa ilmaista. Rohkeus tulee todistaa hankkiutumalla vaaratilanteisiin.

Miehen tulee menestyä seksirintamalla. Hänen peniksensä pitää olla suuri. Lajitoverien edessä miehen pitää olla naisten valloittaja, ja aina valmis seksiin. Mitä useamman naisen mies kaataa sänkyyn ja mitä useamman kerran sen parempi. Miehen tulee myös tyydyttää naisen seksuaaliset tarpeet. Niiden toteutumista ei kuitenkaan ole tarpeellista kysyä naiselta itseltään, sillä toimintakunnossa oleva iso työväline riittää todisteeksi.

Seksin suhteen ainoa visusti vältettävä asia on homoseksuaalisuus. Homoudeksi ei kuitenkaan katsota toisen miehen seksisuhteeseen alistamista. Machojen macho näyttää kyntensä pystymällä hallitsemaan toista miestä.

Miehisyys on todistettava myös mahdollisimman monen lapsen siittämisellä. Erityisesti pojan.

Miehuusvaatimuksia katsoessa ymmärtää pian, ettei yksikään mies voi koskaan olla tarpeeksi paljon mies. Siksi miesten pitää uhrata elämänsä miehuutensa todistamiselle joka käänteessä. Varsinkin toisille miehille.

***

En muista koskaan tunteneeni itseäni liian vähän naiseksi. Yläasteen aikoihin ostetut meikkituubit eivät ole vielä edes puolillaan. En ole harkinnut topattujen rintaliivien ostoa. Korkokengät ovat maailman epämukavimpia jalkineita. Sukulaisten vihjailut lasten hankkimisesta menevät yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.

Hondurasissa en pääse hetkeksikään unohtamaan olevani nainen.

Aamuisin laittaessani kotioven kiinni naiseus muistuu mieleen pihalla odottavan työmiesten rivin pitkistä katseista ohi kävellessäni. Matkalla kotoa töihin odotan joka askeleella kuulevani epämääräistä sihinää, niljakkaasti mutistuja ulkonäköön liittyviä lausahduksia ja vihjailevia auton torven tööttäyksiä.

Vaatteet kuluvat Hondurasissa nopeasti kotiapulaisen nyrkkipyykissä. Uusien ostaminen on osoittautunut mahdottomaksi suoritukseksi. Kaupat ovat pullollaan kireitä naisten vaatteita. Hameet ulottuvat tuskin vesirajaan, tai niissä on vähintään halkio siihen saakka. Paidat ovat läpinäkyviä tai niissä on jos jonkinlaisia reikiä, naruja ja rypytyksiä strategisissa kohdissa. Kenkävalikoimasta saattaa löytyä yksi koroton vaihtoehto.

Julkisissa paikoissa on vaikea kulkea ovista tai tulla ulos autosta ilman että joku mies avaa oven, auttaa ulos tai kantaa tavarani. Jos kyse olisi silkasta kohteliaisuudesta, niin eikö ovia avattaisi vastavuoroisesti? Tai henkilöille, joilla on fyysisiä vaikeuksia suoriutua tehtävästä?

Turvallisuusmies huomaa, että roikotan laukkuani vain toisella olkapäällä. Hän katsoo asiakseen opastaa miten hihna pitää laittaa pään yli. Ryöstön uhriksi joutuvat kuulemma vain naiset. Miesten toimesta.

Voisinpa tehdä vaihtokaupat yhden kadun varressa sihistelevän miehen kanssa. Luovuttaisin hänelle yli oman tarpeeni yltävän sukupuolihuomion ja minä saisin vuorostani kävellä rauhassa kadulla. Tai vielä otollisempaa olisi keksiä keino vapauttaa sihisevät miehet macho-ihanteen oravanpyörästä. Saisimme kaikki viettää mielekkäämpää elämää. Miesten ei tarvitsisi kuolla liikenneonnettomuuksissa eikä nuorisojengien ampumana. Perheväkivalta voitaisiin haudata ja naisten osaamista kyökin ulkopuolellakin arvostettaisiin.

Vai olenkohan mennyt lankaan? Jos laskee tarkkaan, niin suurin osa miehistä ei sihise. Machouttaan sinnikkäästi tavoittelevat reliikit vain onnistuvat pilaamaan mielikuvan kaikista miehistä.


Kirjoittaja työskentelee apulaisasiantuntijana Hondurasissa. Kolumni edustaa kirjoittajan henkilökohtaista näkökulmaa.