Vieraskolumni

Liian suuret saappaat?

Miksi yhteiskunnallista keskustelua käydään enemmän lobbarien kuin tutkijoiden voimin?
Tytti Nahi
25.11.2014

Aloittaessani kehityspoliittisena lobbarina vastavalmistuneena maisterisnaisena koin oloni eduskunnan valiokunnissa ja mediahaastatteluissakin usein hiukan orvoksi.

Onneksi tehtäväni oli välittää jäsenjärjestöjen ja etelän kumppanien näkemyksiä eikä omiani – mutta silti mietin, eivätkö saappaat hölskyneet jaloissani. Missä kaikki kokeneemmat ja asioita syvemmin harkinneet asiantuntijat olivat?

Tutkijoiden hiljaisuutta ihmettelin erityisesti. Onhan Suomessa satoja tutkijoita sosiologeista hallinto- ja liiketaloustieteilijöihin, jotka tutkivat globaalia talouspolitiikkaa ja kehitysyhteistyötä.

Eikö jokainen (julkista tukea saava) tutkija voisi silloin tällöin osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun? Miksi en koskaan tavannut ketään heistä eduskunnan valiokunnissa?

* * *

Tänä syksynä saavutin sen pisteen, etten tilaisuuden koittaessa edes penännyt tutkijoilta aktiivisempaa vaikuttamista. Yhteiskunnallinen osallistuminen jäikin tanakasti tutkimisen, opettamisen, tutkimusrahoituksen hankkimisen, opetuksen kehittämisen, yrityssuhteiden ja yliopiston sisäpolitiikan jalkoihin, kun Aallon kauppakorkean johtamisen oppiaineessa keskusteltiin tulevasta toiminnasta.

Ongelman juuret kun eivät tässäkään kysymyksessä juonna laiskoihin tai välinpitämättömiin yksilöihin vaan rajoittaviin rakenteisiin. Rekrytoinneissa ja tutkimusrahan jaossa palkitaan vain kansainvälisissä akateemisissa lehdissä julkaistuista artikkeleista – niiden lukumäärästä ja "vaikuttavuudesta" eli artikkelin ja lehden siteerausmääristä. Joskus rekrytoinnissa voi olla merkitystä myös opetuskokemuksella.

Harvalla tutkijalla onkaan mahdollisuutta "tuhlata aikaa" yhteiskunnallisiin keskusteluihin – onhan vakinaisia pestejä vain pienen pienellä murto-osalla tutkijoista.

Sitä voisi kyllä ihmetellä ministeri Krista Kiurulle ja muille opetuspoliittisille päättäjille, hyötyykö Suomen yhteiskunta jotenkin tutkimuksen eristämisestä omaan kuplaansa, sisäsiittoiseen siteerauskilpailuun akateemisissa lehdissä, joita vain varakkaiden korkeakoulujen tutkijat pääsevät lukemaan.

* * *

Tutkimustiedon tuominen yhteiskunnalliseen keskusteluun makaa siis pitkälti ajatuspajojen, erilaisia selvityksiä tekevien tutkimuslaitosten ja järjestöjen harteilla.

Monilla tieteenaloilla olisikin aika paljon vaadittu, että perustutkimusta tekevät tutkijat kirjoittaisivat itse myös aihettaan käsittelevät mielipidekirjoitukset ja poliittiset vetoomukset. Tosin yhteiskuntatieteissä perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen välinen kuilu on aivan olematon.

Toisaalta voisi huolestua, onko ajatuspajojen, tutkimuslaitosten ja järjestöjen selvityksissä enemmän astian makua kuin akateemisessa tutkimuksessa. Mutta ei akateeminenkaan tutkimus koskaan ole neutraalia.

Akateemisetkin tutkijat tekevät arvopohjaisia ja poliittisia valintoja koko ajan. Mitä kysymystä tutkin – ja mitä en? Etsinkö yhtä totuutta vai hyväksynkö useat erilaiset näkökulmat yhtä merkityksellisinä? Missä suhteessa korostan yksilöiden vai rakenteiden merkitystä?

* * *

Yhteiskunnallisista valtasuhteista kertoo se, millä aloilla soveltavia selvityksiä tehdään. Suomessa teknologian tutkimuskeskus VTT:ssä tehdään yli 2500 henkilötyövuotta ja luonnonvarakeskuksessa noin 1700. Valtion pienimpiin tutkimuslaitoksiin kuuluvat ulkopoliittinen instituutti alle 40:llä ja oikeuspoliittinen tutkimuslaitos noin 20 henkilötyövuodellaan.

Ajatuspajoja syntyi ensin Yhdysvaltoihin, missä iso raha ryhtyi rahoittamaan libertaristisia pajoja jo 1940-luvulla. Suomessa markkinoiden ilosanomaa välitti läinnä EVA, kunnes "vapautta" ajamaan perustettiin myös Libera. Viime vuosikymmenen sisällä on perustettu myös Demos Helsinki, Tänk ja liuta puoluesidonnaisia pajoja.

Myös kehitysjärjestöt voidaan nähdä näiden tutkimustietoa – ja kansalaisten näkemyksiä – välittävien organisaatioiden joukossa.

"Kunpa Suomessa olisi Kepan tyyppisiä toimijoita muissakin minulle tärkeissä kysymyksissä. Kyllä nämä teidän kirjeenne auttavat päätösten teossa", eräs myötämielinen kansanedustaja totesi viime eduskuntavaalien alla.

Tsemppiä siis vaan vaalityöhön kaikille ihmisoikeuksien ja luonnon puolesta lobbaaville! Aivan oikeissa jaloissa teidän asiantuntijasaappaanne ovat.

Kirjoittaja on opintovapaalla Kepan kehityspoliittisen asiantuntijan tehtävästä ja valmistelee väitöskirjaa  järjestöjen yritysyhteistyöstä. Kepan verkkokolumneissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien henkilökohtaisia, eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.