Vieraskolumni

Lapsityövoima katoaa markkinatalouden myötä

Lapsityövoima on vähentynyt markkinataloutta edistäviä uudistuksia tehneissä ja siksi vaurastuneissa kehitysmaissa. Sosialistisemmissa kehitysmaissa köyhyys ja lapsityövoiman käyttö jatkuvat.
Simo S. Hämäläinen
29.5.2006

Simo S. HämäläinenKehitysmaiden lasten ja nuorten elinoloja ja ihmisoikeuksia sekä suomalaisen nuorison maailmanlaajuista yhteisvastuuta edistävä Taksvärkki ry äänestytti koululaisilla äskettäin 40-vuotisjuhlakeräyksensä kohteesta lukuvuodelle 2007-2008. Sen voitti katulasten ammattikoulutus- ja työllistämishanke Keniasta. Hankkeessa tuetaan muun muassa katulasten ja lapsityöläisten sopeuttamista yhteiskuntaan, ammatillista koulutusta ja työllistymistä.

Taksvärkin keinot voivat vaikuttaa aluksi hieman nurinkurisilta: kenialaisia lapsityövoimaan liittyviä ongelmia ehkäistään siten, että kymmenettuhannet suomalaiset koululaiset osallistuvat keräykseen tekemällä päivän työtä kotona, jonkun palveluksessa tai järjestämällä tapahtuman, jonka tuotto lahjoitetaan hankkeeseen.

Kuitenkin parhaimmillaan vapaaehtoinen taksvärkkityö on sekä hankkeelle tuottavaa että opettavaista siihen osallistuville. Taksvärkin ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta voi vain ihailla. Katulapsilla ja lapsityöläisillä harvemmin on media-aikaa kaappaavia asiantuntevia puolestapuhujia. Muut kansalaisjärjestöt voisivatkin ottaa Taksvärkistä mallia. Lapsityöhön liittyvien ongelmien ratkaisut vaativat niin poliittis-taloudellisia uudistuksia kuin ruohonjuuritason työtä esimerkiksi koulutuksen avulla.

***

Lapsityövoimaa on hankala käsittää. Ei ole ihme, jos kuluttaja pähkäilee, ostaako kehitysmaassa valmistetut lenkkitossut vai ei, jos alkuperästä ei ole varmuutta. Ja vaikka olisi, on vaikeaa hahmottaa lapsivoiman käytön vaikuttavuutta: Tukeeko ostopäätös lasten riistoa vai sysääkö boikotointi lapset vielä huonompaan asemaan?

Helppoja vastauksia ei ole tarjolla - jos nyt vastauksia yleensäkään. Keskeinen ongelma lapsityöstä puhuttaessa on siinä, ettei ole olemassa riittävän jakamattomia määritelmiä tai kriteerejä sille, mikä ylipäätään on lapsityötä. Esimerkiksi Kansainvälinen työjärjestö ILO sallii köyhimmille maille 14-vuotiaiden työnteon, kun taas länsimainen käsitys lapsen oikeudesta lapsen elämään jatkuu pidempään. YK:n määritelmän mukaan alle 18-vuotiaat ovat yksiselitteisesti lapsia.

Tilannetta sekoittavat vielä kulttuuriset erot. Esimerkiksi Thaimaassa perheyhteisöissä toimivien pienyrittäjien määrän kasvettua valtavasti myös lapsityövoimaa käytetään runsaasti epävirallisen talouden puitteissa. ILOn tutkimuksen mukaan yli puolet Filippiinien lapsityöläisistä haluaa tehdä töitä.

Lapsityöläistenkin välillä on eroja. Osa on erityisen kurjassa asemassa orja- ja pakkotyössä. Yksi määritelmä on silti selvä: peruskoulutus on YK:n lasten oikeuksien sopimuksen mukaan jokaisen lapsen perusoikeus. Siitä tulisi vähintään pitää kiinni, vaikka senkin saavuttaminen tuntuu usein mahdottomuudelta. Myöskään oikeutta tehdä työtä ei tulisi kategorisesti kieltää.

***

ILO raportoi äskettäin, että lapsityön määrä on huomattavasti vähentynyt, samoin vaarallisen lapsityön. Mitä ay-liikkeen talutusnuorassa olevat tahot eivät halua kertoa, on se, että merkittävin väheneminen on tapahtunut kapitalismia kohti eniten siirtyneissä maissa, kun taas sosialistisimmissa maissa lapsityö ei yleensä ole vähentynyt. Lapsityö johtuu köyhyydestä. Muutkin tekijät vaikuttavat lapsityöhön, mutta huomattavasti vähemmän, etenkin pitkällä aikavälillä.

Lapsityö on vähentynyt erityisesti talouttaan vapauttaneissa ja siksi rikastuneissa Aasian ja Etelä-Amerikan maissa, kun taas sosialistisimpia Aasian ja Afrikan maita köyhyys ja lapsityö riivaavat yhä pahimmin.

Professori Thomas R. DeGregori kertoo, miten vielä 1980-luvulla lapset joutuivat tekemään Bangladeshissa äärimmäisen rankkoja töitä, mutta tekstiiliteollisuuden nopean laajenemisen myötä heille tarjoutui paljon kevyempiä (muttei suinkaan kevyitä) ja paremmin palkattuja töitä.

Sitten Yhdysvalloissa paljastui, että Wal-Mart myi lapsityöllä tehtyjä tuotteita, ja lapsityön vastainen liike nousi - ilmeisesti ainakin osin ammattiliittojen itsekkäänä taktiikkana. Bangladeshin teollisuus koitti lepytellä Yhdysvaltoja irtisanomalla 50 000 lasta. Näistä useimmat eivät päätyneet kouluun vaan prostituutioon, kerjuuseen, katuvarkaiksi tai muihin huonompiin tulonhankintakeinoihin, raskaampiin töihin huonommalla palkalla. Wal-Mart oli ollut heille hyväksi.

***

Moni luulee, että lapsityö johtuu vanhempien piittaamattomuudesta. Lapsityötä tutkinut professori Eric V. Edmonds huomasi, että lähes kaikissa tapauksissa syynä oli lähes yksinomaan köyhyys. Kun tulot nousevat, vanhemmat laittavat lapsensa kouluun, ja kun ne laskevat, lapset joutuvat palaamaan töihin.

Esimerkiksi Vietnamissa tutkittiin tarkkaan 3 000 kotitalouden toimintaa 1993-1998, kun tämä kommunistinen maa oli vapauttanut talouttaan ja sen seurauksena kansantuote nousi yhdeksän prosenttia vuodessa. Lapsityö väheni 30 prosenttia. Vaikutus oli suurin perheissä, jotka nousivat köyhyydestä. Aluksi tulot eivät vähennä lapsityötä, mutta kun tulot nousevat tasolle, jolla
perhe pystyy saamaan riittävästi ruokaa ilman lapsityötä, lapset laitetaan kouluun.

Samana aikana Vietnam poisti riisinvientikiellon. Tämä lisäsi lasten peltotyön arvoa huomattavasti. Jos siis vanhempia olisi ohjannut ahneus, he olisivat laittaneet entistäkin useammat lapset töihin koulun sijaan, mutta he päinvastoin laittoivat lapset kouluun ja korvasivat lapsityön ostamalla tuotantopanoksia, esimerkiksi lannoitteita.

***

Juridiset kiellot eivät yksinään tunnu purevan, ja tuskin tulevat riittämäänkään lapsityön kitkemiseksi.

Globaali kaupan vapauttaminen ja markkinatalous olisivat parhaita keinojamme vähentää köyhyyttä ja lapsityötä. Koska suurin osa maailman köyhistä on maataloustuottajia, maataloustukien ja -tullien poistaminen olisivat tehokkaimpia keinoja: näiden tuottajien työn arvo nousisi, kun he voisivat myydä meille tuotantoaan. Siinä sivussa säästäisimme noin tuhat euroa vuodessa suomalaista kohden eli tuhansia euroja perhettä kohden.

Muunkin kaupan vapauttaminen toisi lisää säästöjä meille, lisää hyötyä kehitysmaille ja nopeampaa talouskasvua molemmille.

Kirjoittaja opiskelee Lapin yliopistossa hallintotieteitä. Kepan verkkokolumnistien esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.

 

Lisää tietoa aiheesta