Vieraskolumni

Laalaamaassa syttyi sota

Kaukaa katsottuna paha on selvää. Asioiden yksinkertaistaminen helpottaa omaa oloamme, ja hyvän ja pahan taistelusta syntyy erinomaista draamaa, joka myy.
Kristiina Kouros
3.4.2006

Kristiina Kouros"Voi, kun voisi asua Laalaamaassa", huokasi ystäväni ja luetteloi tuon maan hyveitä: "Ei ilkeyttä, ei ahneutta, ei pahuutta, ei köyhyyttä... taapertaisimme vailla huolen häivää kuin pulleat teletapit". Minusta alkoi tuntua, että minutkin oli luotu sellaista täydellisen hyvää maailmaa varten. Mutta eihän sellaista ole olemassakaan, huokasin.

Vaan hetkinen. Eikös oman akselinsa ympäri pyörivä vauvani ja hänen Möhköfantteja metsästävä siskonsa olekin ilmettyjä Laalaamaan asukkaita! He eivät ole ilkeitä, eivät kateellisia, eivätkä edes tuhmia. Vielä. Joskus he ovat oikeutetusti vaativia, mutta enimmäkseen heidän elämänsä on yhtä hyvyyttä.

Hyvyyden ja pahuuden äärellä olen työni puolesta yllin kyllin. Siinä maailmassa ihmisoikeuksien puolustajat ovat hyviksiä, niiden loukkaajat pahiksia. Kaukaa katsottuna paha on selvää. Asiat ovat kaksinapaisia. Milosevic, Charles Taylor, Osama bin Laden, punakhmerit... he ovat pahoja, läpensä pahoja, vai kuinka?

***

Oletteko nähneet kuvia edellä mainituista pahiksista heidän lastensa kanssa? Voitteko kuvitella heitä hellästi suutelemassa omaa vaimoaan? Voisitteko kuvitella istuvanne samassa pöydässä nauramassa heidän vitseilleen?

Eivät nämä mielikuvat varmasti ensimmäisenä nouse mieleen. Eikä tarvitsekaan. Mutta niin heistä kuin tulevaisuuden pahiksistakin sellaisetkin kuvat ovat todellisia. Yhtä todellisia kuin kuvat heidän pahuudestaan. Hyvyys ja pahuus asuvat jokaisessa ihmisessä, mutta painotamme vahvasti vain toista puolta ainakin kahdesta syystä.

Asioiden yksinkertaistaminen helpottaa omaa oloamme. Hyvällä oma lokeronsa, pahalla omansa. Kunhan kerran päätämme kummassa lokerossa kukakin on, ei tarvitse sietää epävarmuutta. Toinen syy on viehtymyksemme toimintaan. Hyvän ja pahan taistelusta syntyy erinomaista draamaa. Pahiksesta hyvis tai mieluummin toisin päin. Jännitys ja järkytys myy muutakin kuin viihdettä. Se myy uutisia.

Melkein yhtä vaikeaa kuin on kuvitella pahikseen sisältyvää hyvää, on kuvitella hyvikseen sisältyvää pahuutta. Maailmanluokan hyviksi on sitä paitsi tosi vähän: Äiti Teresa, Dalai Lama... eipä tule paljon muita mieleen! Ehkä siksi, että media kaivaa mieluummin hyviksestä esiin jotain pahaa, kuin pahiksesta hyvää.

Yleisen hyvyyden ja pahuuden maantieteellinen jakauma on myös jokseenkin mustavalkoinen. Kirjaimellisesti, sillä hyvyyttä oletetaan olevan erityisesti siellä, missä on valkoisia ihmisiä. Hyvyys on lännessä ikään kuin oletusarvo, johon pahuus tekee mieluiten villaisella painettavia poikkeuksia. Muualta nuo poikkeukset nostetaan estradille kauhisteltavaksi. Lähellä olevaa pahuutta on kai helpompi ymmärtää.

***

Hyvyyden ja pahuuden olemus on aina kiehtonut ihmistä. Taannoin muskarin pikkujoulussa se kiehtoi taas kerran myös minua. Vanhempien siirtyessä glögin ja piparien pariin vieritti opettaja korillisen palloja lattialle vauvojen riemuksi. Vauvat tarttuivat palloihin hanakasti. Sitten alkoi tapahtua.

Kuolattuaan oman pallonsa lättänäksi vauvat alkoivat vilkuilla naapurien palloja. Vahvemman tai viekkaamman oikeudella pallot alkoivat vaihtaa omistajaa. Pian pallotouhu kaikkinensa alkoi kyllästyttää ja meno sen kuin villiintyi. Lilian yritti lähennellä vastaan pullikoivaa Henryä, Ida yritti paijata hiuksia irti Taran päästä ja Tara puolestaan puri ainoalla, mutta sitäkin terävämmällä hampaallaan Ainoa kantapäästä. Emma kiljui muuten vaan ja Otto varasti vahtimatta jääneen piparin.

Rauhallinen glögihetki muuttui vauvaviidakoksi. Irrottelimme vauvoja toisistaan ja piparilautasista. Bye-bye Laalaamaa, huokasin minä ja ymmärsin hiukan enemmän pahuuden olemuksesta.


Kirjoittaja on äitiyslomalla Ihmisoikeusliiton pääsihteerin tehtävistä. Kepan verkkokolumnistien esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.