Vieraskolumni

Kysely: oletko tankin vai lapsen puolella?

Israel sanoo, ettei se miehitä Gazaa, mutta mitäpä muotoseikoista.
Outi Popp
1.12.2015

Tositarinaan perustuvassa draamasarjassa Taistelu kuoleman vedestä norjalaiset vastarintataistelijat upottavat matkustajalautan, jolla Norjaa miehittävät saksalaiset kuljettavat raskasta vettä maasta. Pohjaan menee myös joukko viattomia. Vaikka nieleskellen, katsoja ymmärtää uhrauksen. Se oli välttämätöntä.

YK ja kansainvälinen tuomioistuin määrittävät Israelin miehittäjävaltioksi. Palestiinan vastarinta on siis kaiken järjen mukaan oikeutettua. Mutta saako sen sanoa ääneen?

Mediasta ja poliitikkojen puheista syntyy kuva, että on meneillään tasaväkinen taistelu, jossa palestiinalaiset tekevät terrori-iskuja ja Israel puolustautuu. Kokonaiskuva ei välity eikä sanaa miehitys mainita. Suuri yleisö ei jaksa näin jäätynyttä konfliktia enää oikein seuratakaan, kun uuttakin riittää.

Natsimiehitys ja vastarinta ovat meille tuttua kuvastoa, mutta Israelin sotilasmiehitys etäinen asia. Emme näe, kuinka Israelin raskaasti aseistetut sotilaat partioivat katuja, raahaavat palestiinalaiskoululaisia autoihin, tunkeutuvat öisin koteihin ja raastavat sängyistä ylös lapsia, naisia ja vanhuksia.

Jos uutiskuvaan eksyy palestiinalaislapsi kivi kädessään Israelin tankin edessä, saatamme pohtia, mitä tuo tankki tekee lasten koulutiellä ja ovatko lapsi ja tankki nyt yhtään tasaväkinen taistelupari?

Meille on opetettu, että maailman juutalaisilla on oikeus muuttaa Israeliin, mutta emme joudu näkemään, kun Israel jyrää heidän tieltään palestiinalaisten kodit Länsirannalla, häätää nämä ja rakentaa tilalle siirtokuntia. Israel päätti marraskuussa viiden vain juutalaisille tarkoitetun asuinalueen rakentamisesta. Niiden tieltä hävitetään kaksi beduiinikylää tuhansine asukkaineen.

* * *

YK:n pakolaisjärjestö auttaa yli viittä miljoonaa Palestiinan pakolaista. Heitä asuu muun muassa pakolaisleireillä Jordaniassa, Libanonissa, Syyriassa, Gazassa ja Länsirannalla. Sosioekonomiset olosuhteet niissä ovat huonot.

Israel sanoo, ettei se miehitä Gazaa, mutta mitäpä muotoseikoista. Se kontrolloi Gazan ilmatilaa ja rannikkoa, vettä ja sähköä. Rajoille se on rakentanut piikkilanka-aidat ja tornit, joista se valvoo ihmisten ja tavaroiden kulkua.

Kesällä 2014 Israel pudotti Gazaan (joka on Espoota pienempi alue) 20 kilotonnia pommeja, Nagasakin atomipommin verran. YK:n mukaan palestiinalaisia kuoli 2 205, joista 66 prosenttia oli siviilejä. Israelin sotilaita kuoli 67, lisäksi kuusi siviiliä. Gazan 1,8 miljoonasta asukkaasta puoli miljoonaa joutui jättämään kotinsa.

Ylen A-studiossa Israelin suurlähettiläs antoi ymmärtää, että Israel on sodan uhri, ja että Gazan siviilien kärsimys on Hamasin syytä.

Helsingin Sanomat teki sodan aikana kyselyn, ovatko lukijat Hamasin vai Israelin puolella. 24 prosenttia oli Israelin puolella, 13 prosenttia Hamasin, 38 prosenttia ei kummankaan ja 25 prosenttia ei osanut sanoa. Ehkä useampi olisi osannut sanoa, jos kysymys olisi kuulunut: oletko miehityksen vai vastarinnan puolella?

* * *

Gazan sota tarjoaa mittasuhteet Israelin ja Palestiinan välisen taistelun tarkasteluun. Siinä ei ole mitään tasaväkistä. Palestiinan ihmisoikeusjärjestöt ovat juuri toimittaneet Kansainväliselle rikostuomioistuimelle ICC:lle todisteet Israelin sotarikoksista sodassa.

Länsirannan ja Gazan nuoret ovat työttömiä, köyhiä ja turhautuneita. Tulevaisuus ei tarjoa näköaloja. Tänä syksynä kivet ja puukot ovat lentäneet ja poliisi on ampunut epäillyn samoin tein. Siirtokuntalaiset riehuvat ja polttavat oliivipuita, ja Netanyahun hallitus ölisee rasistisesti. 1.10.-26.11. välisenä aikana on kuollut 101 palestiinalaista, joista 22 lapsia. Israelilaisia on kuollut 17. Palestiinalaislapsia viruu vankiloissa.

”Niin kauan kuin emme tajua, että miehityksestä seuraa vain terroria, emme voi saada iskuja israelilaisia vastaan loppumaan”, israelilaisen Haaretzin toimittaja Amira Hass sanoo.

* * *

Koska palestiinalaiset eivät voi voittaa taistelua ydinasevaltiota vastaan eivätkä israelilaiset osaa lopettaa miehitystä, vain paine ulkoapäin johtaa ratkaisuun.

Painetta ei ole juuri ilmennyt. John Kerry poistui Israelista "turhautuneena", ettei tiedä mitä tekisi seuraavaksi, vaikka niin kauan kuin Yhdysvallat tukee Israelia 3-4 miljardilla vuosittain, miehitys ja sen tuoma väkivalta taatusti jatkuvat.

EU-parlamentti näperteli marraskuussa sen kanssa, millaisia leimoja lyödään tuotteisiin, jotka Israel valmistaa laittomissa siirtokunnissa. Samalla Israel nauttii entiseen malliin tullietuuksista EU:n kanssa. Ja suurimmalle osalle kuluttajia on ihan sama, missä joku tuote on valmistettu.

* * *

Mutta ei kaikille. Boycott, Divestment & Sanction -liike (BDS) pyrkii kasvattamaan taloudellista ja poliittista painetta, joka saisi Israelin luopumaan miehityksestä ja Palestiinan pakolaiset pääsisivät palaamaan. Yhdysvaltalaisen Palestine Legal –ryhmän mukaan boikottiliikettä kannattavia opiskelijoita on kuitenkin viime aikoina erotettu ja kampanjoita estetty Yhdysvalloissa.

Aktivistit sanovat, että Israelin ihmisoikeusrikoksista puhuminen voi vaarantaa koko uran. Professori Steve Salaitan oli määrä aloittaa 10 vuoden pesti Illinoisin yliopistossa, mutta hän sai viikko ennen työn alkua potkut. Syyksi yliopisto ilmoitti "antisemitismin". Salaita oli kritisoinut Israelin toimia Gazassa, ja yliopiston rahoittajat painostivat johtoa.

Ranskan BDS-aktivistit taas saivat tuomion syrjinnästä jaettuaan flaijereita, joissa luki: "Kun ostat Israelin tuotteita, tuet Israelin rikoksia Gazassa." Israelin ystävät juhlivat: boikottiliike on kriminalisoitu! Ainakin 20 aktivistia on jo tuomittu saman lain nojalla. Ranska on siis miehityksen puolella, miehityksen vastustajat lain toisella puolella. Oikeus on voittanut?

"En voi kuin ihmetellä, miten pitkään holokaustin varjo estää meitä näkemästä, että tässä on kyse eräänlaisesta roistovaltiosta." Akatemiaprofessori Martti Koskenniemi, Suomen Kuvalehti 2009.

Kirjoittaja on helsinkiläinen näytelmäkirjailija ja toimittaja. Kepan verkkokolumneissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.