Vieraskolumni

Kyltymätön Lapin nainen

Miksi eksoottiset kansat nähdään eroottisten lasien läpi?
Suvi West
18.11.2013

Olen viime aikoina lukenut netistä saamelaisnaisten kokemuksia seksualisoinnista ja esineellistämisestä. Kuinka moni nainen kokeekaan, että heitä esineellistetään ja seksualisoidaan pelkän etnisyyden vuoksi, erityisesti saamelaisalueen ulkopuolella. Ilmeisesti saamelaisnaisia pidetään kyltymättöminä viettelijöinä.

Toki itsekin olen joutunut kohtaamaan jonkin verran erotisointia, mutta olen ajatellut sen johtuvan minusta. Kun tekee tv-ohjelmaa, jossa pelataan paljon seksuaalisuuden kanssa ja antaa haastatteluita seksistä, niin sitä ajattelee, että seksualisointia tulee sietää. Kaikki kun eivät ymmärrä ironiaa, varsinkaan painettuna. Mutta kyse ei olekaan nyt minusta, vaan muista saamelaisista naisista. Niistä, jotka ovat siveitä ja pidättäytyväisiä. Niistä, jotka eivät yritä alleviivata omaa seksuaalisuuttaan.

Asiaa pohtiessani soitin muutamalle suomalaiselle tutulle 30—40-vuotiaalle miehelle kysyäkseni tiesivätkö he mitään kyseisestä myytistä. Vastaukset olivat joka kerta samanlaiset: kyllä, kaveriporukoissa on puhuttu ja huhuttu että saamelaisnaiset ovat villejä sängyssä ja tarjoavat hyvät kyydit. Mitä ihmettä?

* * *

Tämä tuli minulle yllätyksenä. Luulin, että ainoa laajasti tunnettu stereotypia saamelaisista on likainen, kännissä joikaava poromies (kiitos Naima-Aslak ja Soikiapää). Mutta että saamelaisnaisilla olisi joku oma leimansa kiimaisina tapauksina, siitä en tiennyt mitään. Jos olisin sen tajunnut olisimme ehkä olleet varovaisempia myös Märät säpikkäät -ohjelman kanssa, sillä siinähän nimenomaan seikkailee kaksi saamelaista, mieshullua pissistä.

Tietenkin saamelaisnaisia eksotisoidaan ja erotisoidaan. Tapahtuuhan näin muillekin alkuperäiskansoille, miksi me olisimme erilaisia? Kenenpä miehen mielestä Pocahontas ei olisi himoittava hyppiessään pikkuruisissa vaatekappaleissaan?

Muistan useita keskusteluja intiaanisiskojeni kanssa siitä, kuinka heitä ärsyttää länsimaalainen kuva seksualisoidusta Pocahontasista (joka muuten tavatessaan John Smithin oli vasta varhaisteini). Saamelainen nainen ei seksisymbolina ole tietenkään yhtä tunnettu kuin siskomme Pocahontas, mutta jotain samaa meissä on. Ja ymmärrän kyllä ettei tv-ohjelmamme yhtään auta luopumaan tästä kuvasta.

Mielikuva on kuitenkin ohjelmaamme varhaisempi, ja varsinkin itseäni vanhempi sukupolvi sen muistaa. Voisiko yhtenä syynä olla jälleen kerran viihdeteollisuus ja sen luomat kuvat? "Saamelaisnaiset" ovat ainakin suomalaisissa ja ulkomaalaisissa elokuvissa harvinaisen kyltymättömiä.

Esimerkiksi Maaret, tunturien tyttö (1947) oli helsinkiläisen burnout-kirurgin kesäromanssi Kilpisjärvellä. Aila, Pohjolan tytär (1950) muhinoi pororosvon kanssa, kunnes rakastavaiset ampuivat toisensa tunturissa Tenolla. Valkoisen peuran (1952) Pirita halusi vastustamattomaksi peuraksi, kun ei saanut poromieheltään riittävästi ja riittävän usein. Ja se onnettomin Laila lähti Käsivarresta saksalaissotilaan perään ja päätyi ilotytöksi Hampuriin rempseässä Sensuelassa (1973).

Ja nämä olivat vasta suomalaisen elokuvan lappalaistyttöjä. Naapurimaillahan on sitten omat Lailansa, joista varsinkin ruotsalainen, vuoden 1957 Laila herätti huomiota, kun sen kansainvälisessä kopiossa lappalaistytöt juoksentelivat alasti lumihangessa. Viimeisimpiä saamelaisaiheisia elokuvia on Suomessakin nähty Venäläinen Käki (2002) jossa saamelainen Anni rakastelee vuoron perään suomalaisen ja venäläisen miehen kanssa.

* * *

Minusta myytti kyltymättömästä saamelaisnaisesta on täysin tuulesta temmattu. Oikeasti saamelaisissa yhteisöissä vallitsevat tarkat käyttäytymissäännöt. Ei saa olla kevytkenkäinen eikä liian tyrkky. Lestadiolaisarvot ovat vahvasti läsnä. Seksuaalisuuden korostamista ei pidetä hyvänä asiana, eikä siitä saa puhua. Saamenmaalla, niin kuin pienillä paikkakunnilla ylipäätään, esiintyy seksuaalista häirintää, hyväksikäyttöä ja väkivaltaa, ja siitä herkästi vaietaan. Yleisesti ajatellaan, että jos tyttö tai nainen joutuu tällaiseen tilanteeseen, kyse on hänen omasta käyttäytymisestään.

Fantasioissa alkuperäiskansojen ja muiden "eksoottisten" kansojen naiset juoksevat siroina puolialasti luonnossa rinnat hölskyen ja pitkä tukka hulmuten — odottaen että joku uudisasukas tulee vastaan ja veisi kotaan tai tiipiihin naitavaksi.

Totuus on toisenlainen. Perinteinen saamelainen nainen ei edes hevillä huoli kumppanikseen muuta kuin toista saamelaista. Poikaystävää valittaessa miehen tulee olla joko saamelainen tai sitten erityisen mahtava suomalainen mies. Ja vaikka hyvä suomalainen mies löytyisikin, tulee miehen vielä lunastaa paikkansa yhteisössä. Eli hyvän saamelaisnaisen pöksyihin ei noin vain pääsekään.

Jotkut kuitenkin yrittävät kovasti. Aikuisviihdetähti Sasha Gabor halusi tehdä aikuisviihde-elokuvan saamelaisten naisten kanssa. Esiintyjiä etsittiin ympäri pohjoismaita. Elokuvaa ei koskaan tehty, sillä suostuvaisia saamelaisnaisia ei koskaan löydetty rooleihin.

Niin kiimaisia me olemme.

Kirjoittaja on dokumentaristi ja toinen Märät säpikkäät -ohjelman luojista. Hän on käyttänyt tämän tekstin lähteenä kokemuksiensa lisäksi Jorma Lehtolan tietokirjaa Lailasta Lailaa — Tarinoita elokuvien sitkeistä lappalaisista. Kepan verkkokolumneissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien henkilökohtaisia, eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.