Vieraskolumni

Kuulumisia ymmärryksen rajamailta

Ymmärtäminen ei ole suurinta mahdollista viisautta.
Rakel Liekki
12.10.2009

Rakel LiekkiOlen kirjeenvaihdossa ystäväni kanssa joka elää tällä hetkellä sen maailman ulkopuolella joka on minulle tuttu. Hän on vapaaehtoistyössä Afrikassa. Kun hän lähti, luulin ymmärtäväni minne hän meni. Olenhan ikätoverieni tavoin matkustelut paljon ja asunut ulkomailla. Faktatasolla kehitysmaiden tilanne on minullekin tuttu.

Kirjeenvaihto ystäväni kanssa on avannut silmäni. Hänen kertomansa arkiset asiat, niin hankaluudet kuin riemutkin tuntuvat länsimaisessa hyvinvointivaltiossa kasvaneelle kaukaisilta ja käsittämättömiltä. Enkä tarkoita tällä pelkkää eroa elintasossa vaan eroa käsitteissä ja kulttuurissa.

Nyt tiedän, etten ymmärrä millaista on asua kehitysmaassa. Ystäväni kirjeissä kuvailema kaukainen maa sai minut pohtimaan ymmärtämistä ylipäänsä. Uskon, että ihmisyksilö on osa kokonaisuutta jota hän ei voi koskaan täysin ymmärtää.

***

On toki luonnollista pyrkiä ymmärtämään maailmaa ja jopa luulla ymmärtävänsä sitä. Koemme, että jäsentämällä maailmaa koskevaa informaatiota voimme paremmin hallita kohtaamamme todellisuuden. Näin tuskin kuitenkaan on. Informaatiotulva on niin loputon, että kaiken sisäistäminen on mahdotonta. Ja vaikka kaiken ymmärtäisikin, tieto tuskin auttaisi hallitsemaan todellisuutta.

Ymmärtäminen - tai sen esittäminen - ei ole suurinta mahdollista viisautta. Ymmärtäminen kun on lähinnä informaation haltuunottoa sellaisena kuin se tarjotaan. Ei-ymmärtämisen myöntäminen on paljon mielekkäämpää. Sillä silloin kun ei ymmärrä, valmiit vastaukset menettävät merkityksensä. Kun valmiita vastauksia ei ole, suhtautumiseen palautuu valinnan mahdollisuus. Se, joka ei ymmärrä valmiiksi pureskeltua informaatiota, joutuu kehittämään oman vastauksensa.

Ei-ymmärtämisen ytimessä ihminen voi nähdä asian useammista näkökulmista kuin ymmärtäessään. Tällöin todellisuus hahmottuu ja rakentuu toisin. Halu suvaita onkin tärkeämpi kuin kyky ymmärtää.

***

Epävarmuutta ja hämmennystä on toki vaikeaa kestää. Silti lienee mielekkäämpää sopeutua siihen että monia asioita on hankalaa, jollei jopa mahdotonta ymmärtää, kuin yrittää pakottaa maailmaa siihen muottiin jonka on jo etukäteen valmiiksi laatinut.

Se, joka myöntää ymmärtämättömyytensä, ei ole hölmö vaan nöyrä sen tosiasian edessä, että maailman todellinen ymmärtäminen saattaa jäädä ikuisiksi ajoiksi saavuttamatta. Oman tietämättömyytensä hyväksyminen, ei-ymmärtäminen, saattaakin vapauttaa meidät todella näkemään maailman sellaisena kuin se ilmenee.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja kuvataiteilija. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.