Vieraskolumni

Kurjuuden kuninkaat

Afrikassa on havahduttu vakavaan ongelmaan: mantereen brändi on heikko ja se tarvitsee uuden.
Sanna Sivonen
26.2.2007

Sanna SivonenNigerian pääkaupungissa Abujassa järjestettiin helmikuun puolivälissä Afrikan kansainvälinen mediahuippukokous, jonka päämääränä on luoda maailmalle uusi mielikuva Afrikasta.

Isäntämaan Nigerian presidentti Olusegon Obasanjo kutsuu mantereen uudelleenbrändäystä Afrikan uudelleensyntymäksi, ja sitä toteuttamaan valjastettiin maanosan oma media.

***

Totta on, että länsimainen media kertoo lähinnä Afrikan nurjista puolista: sodista, köyhyydestä ja kurjuudesta. Jopa hyväntekeväisyysjärjestöt toistavat omissa kampanjoissaan valtamedian luomia negatiivisia mielikuvia, sillä muuten ihmiset eivät lahjoittaisi rahaa järjestöjen hyväntekeväisyyteen.

Toisaalta järjestöissä ymmärretään negatiivisten mielikuvien yksipuolisuus, joten ne pyrkivät kertomaan myös myönteisiä tarinoita.

Usein nämä myönteiset tarinat kertovat kuitenkin järjestön omista onnistumisista, ja se voi olla Afrikka-mielikuvan kannalta yhtä haitallista kuin valtamedian yksipuoliset katastrofiuutiset: pahimmillaan Afrikka näyttäytyy paikkana, joka voi kehittyä vain rikkaan Pohjoisen voimin.

Eräässäkin joulun alla nähdyssä hyväntekeväisyysohjelmassa lennätettiin suomalaisaikuisia tutustumaan afrikkalaiseen arkeen paikan päällä. Kameroiden edessä yksi ryhmäläisistä alkoi itkeä sitä, miten kamalaa elämää afrikkalaislapset elivät. Jos vierailijan visiitti olisi ollut pidempi, hän olisi luultavasti nähnyt repaleisia vaatteita syvemmälle ja huomannut, ettei köyhimmänkään lapsen elämä ole pelkkää surkeutta.

Sambiassa asuessani huomasin, että lapset näkevät usein köyhän ulkokuoren alle paremmin kuin aikuiset. Kun omat lapseni tutustuivat kaduilla ja savimajakylissä eläviin ikätovereihinsa, molemmat osapuolet keskittyivät enemmän yhteisiin leikkeihin kuin toistensa kurjuuteen tai yltäkylläisyyteen.

He pelasivat, pelleilivät ja herkkunälän iskiessä menivät pellolle kaivamaan sadon viimeisiä bataatteja. Ja riemastuivat havaitessaan, että bataatinhakumatkalla likaantunut musta lapsi on valkoinen, kun taas valkoinen lapsi on likaisena musta.

***

Kehitysmaat ja niiden asukkaat tarvitsevat apua, mutta olisi upeaa, jos köyhien ei tarvitsisi näyttää mahdollisimman kurjilta sitä saadakseen. Tässä mielessä uusi brändi onkin Afrikalle enemmän kuin tarpeellinen.

Mutta mikä Afrikan uusi brändi voisi olla? Afrikan maiden kannalta on yhtä ikävää, jos maailman mielikuva vaihtuu vain stereotypiasta toiseen. Villieläimet, tanssi nuotion loimussa ja rumpujen pauke antavat mantereesta aivan yhtä yksipuolisen kuvan kuin nälkiintyneet lapset ja mielipuoliset yksinvaltiaatkin.

Suomessa voitaisiin osallistua Afrikan bränditalkoisiin vaikka kertomalla, että Namibia ja Darfur eroavat toisistaan enemmän kuin Albania eroaa Suomesta.

Kirjoittaja on teologi, joka on työskennellyt vapaana toimittajana muun muassa Afrikassa. Kepan verkkokolumnistien esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.