Vieraskolumni

Kun viestin kirjoittaminen Facebookiin voi viedä vankilaan

Kepan tansanialainen vieraskolumnisti Ansbert Ngurumo kirjoittaa huolestuttavia maansa kansalaisyhteiskunnan tilasta. Kun sananvapautta aletaan rajoittaa, ovat seuraukset synkät - tästä on esimerkkejä jo historiasta.
Ansbert Ngurumo
18.1.2018

Henkilökohtaisen mielipiteen ilmaisemisesta Facebookissa, Instagramissa, WhatsAppissa, Youtubessa  - tai missä tahansa muussa sosiaalisen median kanavassa - on tullut riskaabelia Tansaniassa, aiemmin rauhallisessa Itä-Afrikan maassa, joka on muuttunut likimain poliisivaltioksi.

Esimakua tästä saatiin, kun vuonna 2017 yli 50 sosiaalisen median käyttäjää asetettiin syytteisiin "kapinan lietsomisesta" sekä "presidentin loukkaamisesta".

Ainakin kaksi syytettyä on myös tiedettävästi tuomittu teoistaan. Ihmisoikeuksien puolustajalle Bob Wangwelle luettiin kahdeksan kuukauden vankeustuomio tai vaihtoehtoisesti 5 miljoonan shillingin sakot (2500 dollaria). Arushalainen Issack Habakuki puolestaan tuomittiin kolmen vuoden vankeuteen tai 7 miljoonan shillingin sakkoihin (3500 dollaria.)

Kiinnostava seikka on, että molemmat tuomitut maksoivat sakot – eivät tosin omista taskuistaan vaan avustuksilla, jotka tulivat muilta hallituksen toimiin turhautuneilta sosiaalisen median käyttäjiltä.

* * *

"Tansanian demokraattiset edistysaskeleet ovat katoamassa vauhdilla."

Tällä hetkellä puolueeton ja itsenäinen journalismi kuihtuu Tansaniassa vauhdilla. Valtio rankaisee ja lannistaa toisinajattelijoita ja eriäviä mielipiteitä.

Presidentti John Magufulin valtakautena Tansanian demokraattiset edistysaskeleet, jotka on saavutettu viimeisen 25 vuoden aikana monipuoluejärjestelmän vakiintuessa, ovat katoamassa vauhdilla. Hän hallitsee määräysten voimalla ja noudattaa perustuslakia vain silloin, kun se palvelee omia tarkoituksia.

Magufuli astui valtaan lokakuussa 2015, ja hän on ensimmäisten kahden vuoden aikana kiristänyt lenkkiä niin kansalaisyhteiskunnan, poliitikkojen kuin mediankin ympärillä. Ihmisoikeusaktivisti Hellen-Kijo Bisimban sanoin: "Ihmiset ovat peloissaan. Et ole turvassa edes sosiaalisessa mediassa."

Presidentti sai aluksi lempinimen "raivaaja" rohkeista ulostuloistaan korruptoituneita viranomaisia vastaan. Viime aikoina hän on ansainnut itselleen huomattavasti pahemman nimityksen – nyt häntä kutsutaan "pikkumaiseksi diktaattoriksi" impulsiivisen ja itsevaltaisen käytöksensä takia.

* * *

"Tuntemattomat henkilöt näyttävät ottaneet ohjakset samalla tavoin kuin Hitlerin Gestapo."

Presidentillä on apuvälineensä: huonot lait ja säädökset. Tansaniassa on lukuisia lakeja, kuten poliiseja ja vankiloita käsittelevät lait sekä useat median toimintaa säätelevät lait, joita hän käyttää sorron välineinä hiljentääkseen kriittiset äänet.

Soveltamalla näitä lakeja nykyhallinto on sattumanvaraisesti kieltänyt ja sulkenut kriittisiä sanomalehtiä. Journalisteja, oppositiojohtajia, pilapiirtäjiä, muusikoita, uskonnollisia johtajia ja ihmisoikeuksien puolustajia uhataan ja siepataan, jopa kidutetaan ja tapetaan.

Pahantekijät pääsevät Tansaniassa pälkähästä, sillä hallitus vetoaa jatkuvasti siihen, että tekijät ovat "tuntemattomia". Oppositio ja kansalaisyhteiskunta ovat alistetussa asemassa. Nämä "tuntemattomat henkilöt" näyttävät ottaneet ohjakset samalla tavoin kuin Hitlerin Gestapo tai Mussolinin Ovra tekivät aikoinaan hiljentääkseen kritiikin.

Jos hiljaisuudesta tulee päivän sana, Tansania luisuu harkitusti kaoottiseen tilaan. Pahimmillaan tämä tarkoittaa lisää verenvuodatusta ja protesteja, yhteiskunnallisia selkkauksia ennennäkemättömissä mittasuhteissa.

Poliittisen brutaaliuden ja terrorin virtaus langettaa tumman varjon maan ihmisoikeustilanteelle. Ja luo enemmän mahdollisuuksia myös korruptiolle.

* * *

"Nyt on korkea aika kansainväliselle toimijoille aloittaa alusta Tansanian kanssa."

Kun monet paikalliset järjestöt joutuvat hiljentymään pelon takia, tulee kestämään kauan ennen kuin tilanne kiinnittää laajasti kansainvälisen yhteisön huomion.

Silti jo nyt lähteet Euroopan unionin sisällä kertovat, että eurooppalaisten positiivinen mielikuva Tansaniasta muuttui radikaalisti syyskuussa 2017. Tuolloin "tuntemattomat henkilöt" ampuivat Tundu Lissua, äänekästä kritiikkiä esittänyttä kansanedustajaa ja oppositiojohtajaa.

Nyt on korkea aika kansainväliselle toimijoille - niin diplomaateille, ihmisoikeusaktivisteille, medialle kuin kaikille kansalaisjärjestöillekin - aloittaa alusta Tansanian kanssa. Teidän on tehtävä yhteistyötä paikallisten järjestöjen kanssa tuodaksenne maan johto takaisin järkiinsä, eritoten ihmisoikeuksien ja perustuslain noudattamisessa.

Myös paikallistasolla tapahtuu. Ihmisoikeuskeskus LHRC ja Tansanian medianeuvosto MCT vaativat oikeuden tulkintaa termille "kapinan lietsonta", jota hallitus jatkuvasti käyttää. Eräs aktivistiryhmä koittaa puolestaan järjestää laillista oikaisua presidentin laittomalle ja perustuslain vastaiselle päätökselle kieltää joukkokokoukset sekä mielenilmaukset.

* * *

"Painetta on kasattava jatkuvasti sortohallituksia vastaan, kaikkialla."

Varma tapa taata tila kriittisille ja liberaaleille ajatuksille on paikallisten sekä kansainvälisten toimijoiden yhteistyö sananvapauden eteen. On järjestäydyttävä yhdessä ja painostettava hallitusta, perättävä sortolakeihin muutosta ja vaadittava presidenttiä ylläpitämään hyvän hallinnon tapoja sekä perustuslain noudattamista.

Eikä tämä ole vain tärkeää Tansaniassa, vaan maailmanlaajuisesti kaikissa kansalaisyhteiskunnissa, jotka kohtaavat vastaavia uhkia. Painetta on kasattava jatkuvasti sortohallituksia vastaan, kaikkialla.

Diktatuurit ovat tiedettävästi ennalta-arvaamattomia. Siksi ei kannata odotella: on toimittava, ennen kuin tilanne lähtee käsistä.