Vieraskolumni

Kun kaikki on kaupan

Pinochetin aikana Chilessä yksityistettiin rankasti terveydenhuoltosektoria. Edelleenkin bisnes tuntuu menevän etiikan edelle.
Jaana Kanninen
13.3.2007

Jaana Kanninen SANTIAGO DE CHILE -- Kaukana kotoa asuessa törmää välillä niin lujaa seinään, että pää on haljeta. Se tapahtuu silloin, kun omat arvot ja ympäröivän maailman arvot ovat kuin eri planeetalta. Eurooppalaisten arvojen kasvattaman ihmisen on välillä vaikea ymmärtää, mitä täällä Latinalaisessa Amerikassa tapahtuu.

Nyt puhun Chilestä, missä kaikki on kaupan, myös elämä ja kuolema. Bisnes menee etiikan edelle, myös lääkärin etiikan edelle. Oma perheeni sai kokea sen karvaasti.

Läheiseni umpisuoli alkoi vaivata. Jouduimme viemään hänet sairaalaan iltamyöhällä. Kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti soitimme ensin suomalaiselle vakuutusyhtiölle ja saimme ohjeet siitä, mihin sairaalaan kannattaa mennä. Se oli yksityinen, hyvämaineinen sairaala.

Leikkaukseen pääsy ei ollutkaan enää yhtä helppo juttu. Sairaala olisi halunnut avoimen shekin maksujen varmistamiseksi. Mutta eihän meillä muualta tulleilla mitään paikallista shekkivihkoa ollut. Tarjosin Visa-korttiani. Visakorttienvahvistamiselin kuitenkin väitti, että kortillani ei ole luottoa tarvittavaa noin 3 000 euroa, joka olisi avannut sairaalan portit.

Ainoaksi mahdollisuudeksi jäi suomalainen vakuutusyhtiö. Soitin Suomeen ja onnellisen sattuman johdosta keskellä yötä puhelimen päähän löytyi espanjankielentaitoinen vakuutusvirkailija. Hän vakuutti sairaalan henkilökunnalle puhelimitse, että vakuutukset ovat kunnossa ja että leikkaukseen voidaan ryhtyä.

Mutta ei auttanut, sairaala halusi asian paperilla, varmuuden vakuudeksi.

***

Samaan aikaan potilaan tila paheni. Kirurgi juoksi potilaan ja henkilökunnan väliä kyselemässä, onko talous kunnossa. Kun ei hänen mielestään ollut, hän ei ryhtynyt leikkaukseen. Arvatenkin hänellä on salkussaan iso kasa sairaalan osakkeita.

Kesti tunteja, ennen kuin vakuutusyhtiön maksumääräys saatiin Suomesta sairaalaan. Paperin piti tehdä monenmoisia kierroksia maailman eri kolkissa, ennen kuin se oli sellaisessa muodossa, että sairaala hyväksyi sen. Ja aika kului.

Umpisuoli ehti puhjeta. Tiesin kyllä koko ajan, että Chilessäkään ei ole laillista jättää hoitamatta potilasta, jonka henki on vaarassa. Mutta kirurgi ei tainnut tietää sitä.

***

Chileä kutsutaan vapaan markkinatalouden ääri-ilmiöksi ja uusliberaaleilla ajatuksillaan Nobelin talouspalkinnon voittaneen Milton Friedmanin talouspolitiikan kokeilulaboratorioksi.

Ennen kokemustani chileläisessä yksityissairaalassa en uskonut näihin juttuihin. Liioittelua, ajattelin. En uskonut näihin juttuihin siltikään, vaikka asiasta kirjoiteltiin paljon Chilessä viime syksynä, kun Milton Friedman kuoli yli 90-vuotiaana.

Milton Friedman vieraili Chilessä Augusto Pinochetin diktatuurin pimeimpinä vuosina 1975 ja 1981. Ensimmäisen vierailun jälkeen valtionyhtiöt yksityistettiin, sosiaalisektori, terveys, koulutus ja palvelut menivät kaikki yksityiselle sektorille ja valtion osuutta kaikilla talouden alueilla kevennettiin. Valtion tehtäväksi jäi lähinnä huolehtia terrorin ja väkivallan keinoin siitä, että mitkään häiriötekijät eivät päässeet hankaloittamaan uuden talousmallin toteutumista.

Moni chileläisen yhteiskunnan sektori on tänä päivänä samassa asennossa kuin yli kuusitoista vuotta sitten päättyneen diktatuurin aikana. Terveyssektoria on sittemmin yritetty uudistaa, mutta uudistukset eivät ole muuttaneet todellisuutta kovinkaan paljon, kuten me saimme karvaasti kokea. Lakien muuttaminen on huomattavasti helpompaa kuin arvojen muuttaminen.

 

Noina elämäni piinallisimpiin kuuluvina tunteina näin sieluni silmillä, kuinka Milton Friedman ja Augusto Pinochet kyräilivät pilven reunalla. Tällaista on elämä maassa, jossa kaikki on kaupan.

Kirjoittaja on Ylen toimittaja, joka asuu toistaiseksi Santiago de Chilessä ja kirjoittaa Latinalaisesta Amerikasta. Kepan verkkokolumnistien esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.