Vieraskolumni

Kun apupuheesta aika jätti

Kymmenen pisteen kysymys: millä mantereella talous kasvaa seuraavan viiden vuoden aikana nopeimmin maailmassa?
Anna-Kaisa Hiltunen
15.2.2011

Vastaus: Sillä kehitysaputeollisuuden suosikkimantereella, josta on tullut tavaksi puhua loputtomien ongelmien suona. Sillä, joka vuoden 2009 tilastotiedon mukaan vastaanotti enemmän OECD-maiden virallista kehitysapua kuin kuin mikään muu alue maailmassa.

Se on tietysti Afrikka.

Mantereesta on ollut täällä pohjoisessa tapana puhua samoissa lauseissa kehitysavun (tai -yhteistyön) kanssa. Varsinkin näin vaalien alla on keskusteltu esimerkiksi siitä, pitäisikö kehitysavun määrärahoja lisätä vai vähentää ja kuinka avusta voitaisiin tehdä entistä tehokkaampaa.

Apupuhe on oire tämänvuotisten vaalien luonteesta. Näissä vaaleissa Suomi koettaa päättää, kannattaisiko sen avautua entistä enemmän kohti muuta maailmaa vai sulkeutua syvemmälle omaan erinomaisuuteensa.

Apua toki tarvitaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tueksi, mutta se tuntuu pohjoisessa Afrikka-keskustelussa unohtuvan, että koko manteretta koskevan apupuheen aika meni jo.

***

Talouslehti Economistin mukaan kymmenestä viime vuosikymmenen aikana talouttaan nopeiten kasvattaneesta maasta kuusi on Afrikassa. Seuraavan viiden vuoden aikana mantereen talouskasvu kipuaa todennäköisesti maailman nopeimmaksi.

Tänä vuonna Afrikan maista eniten talouksiaan kasvattavat Ghana, Eritrea ja Suomen pitkäaikainen kumppanimaa Etiopia. Ghanalle Economist ennustaa maailman toiseksi nopeinta talouskasvua, Eritrealle ja Etiopialle neljänneksi ja viidenneksi nopeinta.

Käytännössä Afrikkaan on hyvää vauhtia nousemassa maailman teollisuustuotannon uusia keskuksia, Standard Chartered -pankki ennakoi Economistin jutussa. Siis juuri sellaisia tuotantoalueita, joihin suomalaisetkin yritykset halunnevat sijoittaa.

Sijoitusneuvoja ei vain meillä ole turhan usein kuultu.

***

Avulla on toki osuutensa Afrikan nousussa, mutta kasvun suurimmat syyt ovat varsinkin Kiinan raaka-aineiden tarve ja suorat sijoitukset.

Kiinan Afrikan-bisneksistä voidaan olla montaa mieltä, samoin siitä, kuinka (epä)tasa-arvoisesti talouskasvun luoma vauraus Afrikan maiden kansalaisille jakautuu. Mutta silti: kauppa se on, mikä kannattaa, ja Afrikassa nyt entistä paremmin.

Siksi vanhojen avunantajamaiden, myös Suomen, on nyt korkea aika totutella uudenlaiseen puhetapaan, jossa Afrikan maat eivät enää ole (pelkkiä) avuntarvitsijoita, vaan myös kauppakumppaneita ja sijoituskohteita.

Maita, joilla on oikeus käydä tai olla käymättä kauppaa haluamiensa kumppanien kanssa – ja oikeus päättää itsenäisesti myös siitä, mitä tehdä talouskasvunsa hedelmillä, puhuivatpa avunantajamaat esimerkiksi hyvästä hallinnosta tai demokratiasta mitä tahansa.

***

Sillä puhe on aina teko. Se esittää maailman meille tietynlaisena ja saa meidät toimimaan sen mukaan.

Afrikka kasvaa nyt kovaa vauhtia ulos perinteisestä avunsaajan roolistaan, ja perinteiset avunantajat halunnevat toimia siten, etteivät putoa Afrikan kasvupyrähdyksen kyydistä.

Kyydistä putoamiseen tuskin on varaa. Sitä paitsi niin kauan, kuin Suomen ja muun pohjoisen päättäjät puhuvat Afrikasta ensisijaisesti kehitysavun vastaanottajana ja itsestään avunantajina, he valitsevat omaan erinomaisuuteensa sulkeutumisen maailmalle avautumisen sijaan.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.