Vieraskolumni

Kulkuneuvoissa kuultua

Ratikoissa, busseissa, metroissa — seuraavassa on minun sekä muutaman ystäväni todistamia hetkiä arkielämästä. Tapahtumapaikka on kaikissa Helsinki. Nämä ovat dokumentteja todellisuudesta, jossa elämme.
Marie Kajava
23.5.2011

On tavallinen arkipäivä, tiistai tai keskiviikko. Bussissa istuu kuvankaunis, tummaihoinen nuori nainen, joka matkustaa kohti keskustaa. Hän puhuu kännykkäänsä. Bussiin nousee pariskunta, vanhemmat mies ja nainen, jotka ovat hieman maistissa mutta eivät niin sanotusti kaatokunnossa. Nainen katsoo nuorta naista hetken.

Sitten hän sanoo nuorelle naiselle kovaan ääneen, että katso itseäsi, olet aivan helvetin ruma. Sitten hän lisää, että eikä sinulla ole tissejäkään, mutta aivan liian kireä paita. Sitten hän jatkaa sättimistä kertoen, että nuoresta naisesta ei tule koskaan mitään - ainoastaan suomalaisen sosiaaliturvan elätti.

Bussissa matkustava kolmas nainen puuttuu tilanteeseen ja kertoo, että noin ei puhuta ihmisille. Selvästi katkeroituneen huutajanaisen kanssa matkustava mies näyttää vaivaantuneelta, mutta ei sano mitään. Ulkopuolinen kysyy bussinkuljettajalta, eikö tämä tee mitään, eikö hän poista asiattomasti käyttäytyviä matkustajia kyydistä. Bussinkuljettaja ei vastaa. Vanhempi nainen jatkaa matkustajien kielloista huolimatta sättimistä kunnes jää kyydistä omalla pysäkillään.

***

Ratikassa istuu kaksi tummaihoista nuorta naista viikonloppuiltana. He puhuvat juhlista, joista ovat tulossa, ihmisistä siellä, vaatteista ja meikeistä, tapaamistaan miehistä — siis ihan tavallisista perjantai-illan asioista, joista alle parikymppiset juttelevat.

Ratikka hidastaa vauhtiaan ja kovaäänisempi nuorista kertoo tapaamastaan miehestä, jolla on "pakkomielle mustiin naisiin" ja joka ei ollut kohdellut häntä kauniisti. Sitten nuoret naiset jatkavat jutustelua, puhuvat ystävästään, jonka pukeutuminen on "totally out" — ja monesta muusta asiasta. He puhuvat ihonväreistään; toisen naisen hipiä on tummempi kuin toisen; he puhuvat suomalaisten miesten vaikeudesta puhua. Naiset valmistautuvat jäämään pois ratikasta, he nauravat. Sitten tulee hiljainen hetki.

Äänekkäämpi nostaa käsilaukkunsa ja sanoo kasvot peruslukemilla toiselle, että "summa summarum, mun mielestä on perseestä olla musta, koska silloin ei voi olla muuta".

***

Tummaihoinen isä ja kaksi poikaansa matkustavat metrossa. Pienempi pojista on 6-vuotias, hänellä on paljon kysyttävää vieressä istuvalta naiselta. Yksi kysymyksistä kuuluu: voisitko antaa pusun meidän iskälle? Nainen vastaa tähän, että ei se nyt oikein onnistu. Poika kysyy: ai siksikö, kun se on musta?

***

Kympin ratikka matkaa ydinkeskustassa. Nuori suomenruotsalainen poika puhuu puhelimeensa. Hän käy arkista keskustelua ruotsin kielellä. Kyytiin nousee joukko tavallisen näköisiä suomalaisia kolmekymppisiä miehiä. He katsovat poikaa jonkin aikaa, ja sitten heistä ensimmäinen menee sanomaan pojalle, että tämä puhuu väärää kieltä ja että "mä vedän sua turpaan". Poika poistuu ratikasta.

***

Kaksi mummoa ratikassa. Toinen päivittelee sitä, että naapurin "mustat lapset" eivät katso silmiin, kun juoksevat rappusissa vastaan. Miten ihmeessä ne on kasvatettu, hän jatkaa.

Toinen mummoista on pitkään hiljaa ja kertoo sitten: "Olin istuttamassa kerrostalon pihalla kukkasia ruukkuun. Pihalle tuli tummaihoinen poika."

Poika: Moi!
Mummo: No hei vaan!
Poika: Ooksä tän talon johtaja?
Mummo: Johtaja? Ei meillä sellaista ole...
Poika: Osaaksä kieliä?
Mummo: En niinkään. Hieman ruotsia vaan...

Katsovat toisiaan.

Poika: No ette tekään sitten kaikkea osaa.
Mummo: Ei, ei me.

Katsovat toisiaan.

Poika: Sä olet valkoinen, mä olen musta. Ja tässä talossa asuu myös keltainen poika.
Mummo: Kuule, ei se poika ole keltainen, se on kiinalainen.
Poika: Jaa.
Mummo: Eikä kaikki suomalaisetkaan ole tällä tavalla valkoisia kuin minä. On monenlaisia.

Katsovat toisiaan.

Mummo: Joillakin on esimerkiksi ruskea tukka.
Poika: Niin, kyl mä tiedän. Mäkin oon kuulemma suomalainen.

"Sitten poika juoksi pois", mummo päättää tarinansa toiselle mummolle.

Kolumnisti on vapaa kirjoittaja. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.