Vieraskolumni

Kuka olet, mistä tulet?

Puhuttu kieli muuttuu maailman muuttuessa, ja siksi me emme puhu samaa kieltä kuin isovanhempamme tai heidän vanhempansa.
Sanna Sivonen
22.5.2007

Sanna SivonenPari vuotta sitten, kun olimme vasta tulleet Afrikasta takaisin Suomeen, olimme ystävämme luona kylässä. Naapurin setä ryhtyi kalastelemaan laiturilla olevan kuopuksen kanssa, ja kohta hän jo ryhtyikin kyselemään kuopuksen Afrikan-kuulumisia. Setä kyseli kaikenlaista ja kuopus vastaili innokkaasti - olihan entinen kotimaa vielä ajatuksissa päivittäin.

"Näitkö siellä elefantteja?" mies kysyi. Kuopus vastasi laveasti vihaisesta norsusta, jolla oli repaleinen korva. "Entä apinoita?" setä uteli. Kuopus kertoi vilkkaasti pelottavista paviaaneista, jotka kävivät auton sisällä ryöväämässä hänen eväskeksinsä.

"No oliko siellä paljon neekereitä?" setä kysyi lopuksi. Tilanne oli kaikessa ikävyydessäänkin huvittava: Afrikassa puolet elämästään viettänyt kuopus ei tajunnut mitä neekeri tarkoittaa, eikä setä sitä, ettei kysymystä ymmärretty. Vaivaantuneen ja hölmistyneen tuijottelun jälkeen molemmat päättivät keskittyä käsillä oleviin onkiin ja kaivattuihin kaloihin.

***

Menneen maailman kieltä puhuvan maalaisvanhuksen neekeripuheita voi pitää harmittomina, mutta on pakko ihmetellä tässä päivässä eläviä ihmisiä, jotka pitävät neekeri-sanaa käypänä, ei-rasistisena suomen kielen sanana. Sana on heidän mielestään neutraali siksi, että se oli sitä 50 vuotta sitten, eikä afrikkalaisilla ole oikeutta siitä loukkaantua, vaikka sanaa kuuleekin nykyään yleensä yhdessä v-sanan kanssa.

Puhuttu kieli muuttuu maailman muuttuessa, ja siksi me emme puhu samaa kieltä kuin isovanhempamme tai heidän vanhempansa. Vaikka omat juuret ovat tärkeitä, neekeri-sanaa on vaikea nähdä suomalaisen identiteetin tukipylväänä, josta luopuminen olisi suuri kansallinen menetys.

Luulisi globalisaatiossa olevan tärkeämpääkin vastustettavaa kuin se, että englannin kielen nigger-sanan kielteinen sävy leviää omaan kieleemme.

***

Sittemmin kuopus on saanut tutustua huomattavasti ikävämmällä tavalla siihen, miten osa kantaväestöstä suhtautuu maahanmuuttajiin. Jos sattuu olemaan erivärisiä koulukavereita, myös sinisilmäinen suomalaislapsi voi joutua rasistisen hyökkäyksen kohteeksi.

Harkitsematon kielenkäyttö onkin pieni asia siihen verrattuna, etteivät maahanmuuttajataustaiset lapset saa leikkiä pihalla ilman väkivallan uhkaa.

Rasismi on sen verran vakava asia, että neekeri-sanan viljelyä kannattaa harkita myös silloin, kun sen käyttö vaikuttaa harmittomalta. Itseäni ei ole koskaan haitannut se, että Neekerinpusuja kutsutaan nykyään Suukoiksi, enkä pidä sitäkään korvaamattomana kansallisena menetyksenä, että vanhan lakupatukan kuoria hieman ajanmukaistetaan.

Me suomalaiset emme ole kovin vastaanottavaista kansaa, joten pienistäkin edistysaskeleista on riemuittava.

Kirjoittaja on teologi ja kirjastovirkailija, joka on työskennellyt vapaana toimittajana muun muassa Afrikassa. Kepan verkkokolumnistien esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.