Vieraskolumni

Kuka muistaisi kauppapolitiikkaa?

Kauppaneuvottelut ovat pirstaloituneet niin pieniin paloihin, että toimittajat, järjestöt ja puolueet jättävät ne usein liike-elämän lobbarien ja virkamiesten temmellyskentäksi.
Matti Ylönen
15.10.2012

Kuka muistaa vielä Maailman kauppajärjestön WTO:n huippukokouksen Seattlessa vuonna 1999? Kauppapolitiikka nousi sen aikana kansainvälisen politiikan kiistakysymykseksi.

Kokouksen ympärillä velloneet protestit tekivät suurmielenosoituksista globalisaatioliikkeen tärkeän foorumin ja toimintamuodon.

Suurmielenosoitusten aikakausi hiipui muutamassa vuodessa. Kehityspolitiikka alkoi sirpaloitua. WTO:n vuonna 2001 aloittamaa Dohan neuvottelukierrosta ei ole saatu vieläkään päätökseen.

Dohan neuvottelukierros ja Seattle tulivat mieleeni, kun postiluukustani tipahti viime viikolla Ulkoministeriön Kauppapolitiikka-lehti. Numero oli täynnä suitsutusta Venäjän WTO-jäsenyydestä. Lähes 20 vuotta niissä neuvotteluissa menikin.

Venäjän jäsenyys onkin ollut ainoa merkittävä uutinen, joka WTO-rintamalta on viime vuosina tullut. Kauppapolitiikan painopiste on siirtynyt kauan sitten alueellisiin ja EU-tason neuvotteluihin.

Sivutuotteena on ollut se, ettei kauppapolitiikkaa seuraa enää juuri kukaan.

***

WTO:n suuret ministerikokoukset olivat aikoinaan medialle, järjestöille ja poliitikoille selkeä, ymmärrettävä foorumi. Sen ympärillä oli helppo käydä julkista keskustelua.

Nyt kauppaneuvotteluja käydään useissa eri neuvotteluissa limittäin, päällekkäin ja lomittain. Toimittajien on vaikeaa repiä otsikoita siitä, jos EU:n ja muutaman Afrikan maan väliset neuvottelut nytkähtävät hieman eteenpäin.

Kansalaisjärjestöt vaikuttavat saman julkisuuden piirissä: kabineteissa tehtävä hiljainen työ ei ole yhtä helppoa kuin päivänpolitiikan kipupisteisiin kytkeytynyt kampanjointi.

Kansalaisjärjestöjen vaikuttamisresurssit ovat kasvaneet, mutta ne ovat edelleen pieniä verrattuna liike-elämän etujärjestöihin. Lisäksi kehitysmaihin vaikuttavien politiikan teemojen määrä kasvaa jatkuvasti.

***

Hollantilainen SOMO-tutkimusjärjestö on seurannut yhtenä harvoista tahoista rahoitusmarkkinakysymyksiä osana EU:n kauppaneuvotteluja. Vaikuttaa siltä, että kauppaneuvotteluissa ajetaan säätelyn purkamista ikään kuin vuoden 2008 finanssikriisiä ei olisi koskaan tapahtunutkaan.

Myös ruokaturva, tekijänoikeudet ja monet muut teemat ovat ainakin potentiaalisesti tulilinjalla, kun kaupan säännöistä väännetään kabineteissa.

Julkisuusvajeeseen ei ole olemassa täsmäratkaisua. Hienoa kuitenkin olisi, jos EU-toimittajat tai kehitysmaamatkaa suunnittelevat journalistit innostuisivat joskus vaikka tarkistamaan EU:n komission kauppaosaston Economic Partnerships -sivuston kalenterin.

Sama koskee järjestöjä ja puolueita. Kauppapolitiikka on liian tärkeää jätettäväksi vain virkamiesten ja liike-elämän etujärjestöjen seurattavaksi.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka seuraa kehitysrahoitusta ja kansainvälisiä rahoituslaitoksia. Kepan verkkokolumneissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien henkilökohtaisia, eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.