Vieraskolumni

Kriisit ovat kasvattaneet kansalaisyhteiskunnan elintilaa

Vuonna 2008 maailmaa on ravistellut erilaiset ongelmat ruokakriisistä finanssikriisiin. Samalla kansainväliset toimijat ovat joutuneet kertaamaan globalisaation pelisääntöjä, ja kansalaisyhteiskunnan sanomalle on syntynyt tilaa.
Timo Lappalainen
16.12.2008

Timo Lappalainen

"Elämä on hyvää, mutta maailman meno on päin mäntyä." Se oli romanialaisen kansalaisjärjestöaktiivin vastaus kysyessäni häneltä kuulumisia viime viikolla Brysselissä. Kuluneen vuoden aikana eri kriisit ovatkin saaneet pitkään vallalla olleet globaalin markkinatalouden lait vähintään kyseenalaisiksi.

Ihmiselämän kannalta keskeiset perushyödykkeet, kuten elintarvikkeet, joutuivat kesällä kohtalokkain seurauksin markkinaspekulaation pelinappuloiksi. Aiempi väittämä, että ruokaa on kyllä maailmalla riittävästi, ei näytä enää pitävän paikkaansa. Kun samaan aikaan biopolttoaineiden valmistus esimerkiksi Latinalaisessa Amerikassa on ajanut pientilallisia pois mailtaan ja suurkaupunkien slummeihin, on ruuan riittämisestä kaikille tullut ihan todellinen globaali haaste.

***

Viimeistään rahamarkkinoiden romahtaminen on saanut monet kysymään, onko nykyisenlaisen globalisaation nimeen vannominen sittenkään lopullinen totuus. Vapaakaupan kun piti tuottaa vaurautta kuin kalevalaisen sammon, eikä sen voittokulun tielle ole sopinut asetella minkäänlaisia sääntöjä.

Kaiken tämän keskellä ei ole ihme, jos luottamus globalisaatiokehitykseen joutuu koetukselle. Vastareaktioita ovat globalisaatiokriittisen liikkeen vahvistuminen, omien kansantalouksien ja tuotannon suojelu sekä haluttomuus sitoutua monenkeskisiin ja kansainvälisiin sopimuksiin.

Jälkimmäisestä saatiinkin jo esimakua viime viikolla, kun Brysselissä sorvattiin EU:n sitoumuksia ilmastosopimukseen. Kunnianhimoisemmat suunnitelmat, joiden avulla EU olisi voinut antaa todellista suuntaa koko kansainväliselle yhteisölle ilmastonmuutoksen vastaisessa kamppailussa, vesitettiin. Kukin jäsenmaa keskittyi oman taloudellisen kehityksen turvaamiseen ja suojaamiseen.

***

Kansainvälinen kansalaistoimijoiden verkosto Social Watch julkaisi juuri sosiaalisen kehityksen raporttinsa, jossa kehitysmaiden todettiin olevan "köyhempiä" kuin esimerkiksi Maailmanpankin viime elokuisen raportin laatijat olettivat. Pelkkien taloudellisten keskiarvojen laskeminen ei riitä koko kehityksen hahmottamiseksi.

Raportissa todetaan, että globaali eriarvoisuus on viimeisen vuosikymmenen aikana lisääntynyt ja sosiaalinen kehitys hidastunut - vuosituhattavoitteet valuvat yhä kauemmas. Syyn kaikesta tästä Social Watch langettaa rahamarkkinoiden säätelyn poistamiselle, sosiaalipalveluiden yksityistämiselle ja kansainvälisen kaupan vapauttamiselle. Tiivistettynä syy on Social Watchin mukaan globalisaation.

Vastaukseksi verkosto tarjoaa totaalista kansainvälisen taloudellisen ja poliittisen järjestelmän uudistamista niin, että ihmisoikeudet ja ihmisoikeuslähtöinen ajattelutapa palautetaan kaiken yhteistyön ja kanssakäymisen keskiöön.

***

Tulevaisuus näyttää, miten kansainvälinen yhteisö ratkaisee tämänhetkiset kriisit. Vaihtoehtoja riittää, eikä kukaan tiedä lisätäänkö sääntelyä vai ryhdytäänkö kenties puuhamaan globaalia ruokaturvaa ja tilkitsemään esimerkiksi veroparatiisien aukkoja. Vai ottaako kansainvälinen yhteisö ohjenuorakseen Social Watchin ihmisoikeuslähtöisen ajattelutavan?

Yksi asia on kuitenkin kuluneen vuoden aikana tullut yhä selvemmin esille: kansainvälinen yhteisö ja siinä toimivat valtiolliset tai hallitusten väliset instituutiot katsovat kansalaisyhteiskunnan puoleen odottaen sieltä paitsi tukea niin myös visioita ja innovaatioita. Viime syyskuun OECD:n korkean tason konferenssi Accrassa poiki julkilausuman, jossa ensimmäistä kertaa tunnustetaan kansalaistoimijoiden merkitys itsenäisinä toimijoina ja kumppaneina.

Suomalaisten järjestöjohtajien tutustumismatka Washingtoniin ja New Yorkiin viime lokakuussa tuotti myös kokemuksia, että esimerkiksi Maailmanpankin ja kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n yksiköissä haettiin juuri kansalaistoimijoilta tukea tai apua. On selvää, että tämänhetkinen epätietoisuuden tila maailmalla on luonut myös kansalaisliikkeille mahdollisuuksia vaikuttaa ja tuoda esille vaihtoehtoja kriisien ratkaisemiseen.

Oma asiansa sitten on, kuinka kansalaisliikkeet mobilisoituvat ja luovat yhteisiä tahtotiloja viestien viemiseksi eteenpäin. Vuosi 2009 tulee siis olemaan monella tapaa jännittävä ja mielenkiintoinen!

Kirjoittaja on Kepan toiminnanjohtaja.