Vieraskolumni

Köyhyyspuheita kristallikruunujen alla

Timo Kuronen
20.12.2001

Pitkälti ulkomaisen avun turvin tasapainotteleva Kambodzha isännöi Yhdistyneiden kansakuntien ensi vuoden kestävän kehityksen Johannesburgin huippukokoukseen liittyvää Aasian ja Tyynenmeren alueen valmistelukokousta marraskuun viimeisellä viikolla. Mukana oli edustajia 58 maan hallituksesta sekä kirjava joukko YK:n alaisten järjestöjen, yritysmaailman ja kansalaisyhteiskunnan väkeä.

Kestävästä kehityksestä ja köyhyyden poistosta puhuttiin pääkaupunki Phnom Penhin suurimmassa luksushotellissa, jonne virallisten valtuuskuntien edustajat myös majoittuivat. Pölyävät kadut, mopojen pärinä ja kerjäläisten anovat kädet jäivät puutarhan ja porttien ulkopuolelle.

Vain vuorokausi ennen kokouksen alkua raju tulipalo tuhosi noin 2 500 asumusta muutaman kilomerin päässä Bassac-joen varren suurella slummialueella. Aluetta ollaan kaavailtu uuden parlamenttirakennuksen ja viheralueen sijaintipaikaksi. Kokouspaikalla ei tulipalosta mainittu ääneen sanaakaan, saati että Intercontinentalissa olisi kerätty rahaa kotinsa menettäneille köyhille.

Phnom Penhin kokouksen hallitseva motto oli köyhyyden poisto. Aasiassa eli suurimmalla mantereella on myös köyhiä eniten. Teollisuusmailta vaadittiin toimia kehitysavun nostamiseksi YK:n suosittelemalle 0,7 prosentin bruttokansantuotetasolle. Kestävään kehitykseen sisällytettiin myös uuden ympäristöteknologian siirto, koulutuksen merkitys ja naisten aseman huomioiminen. Koska alueen maat ja yhteiskunnat ovat hyvin erilaisia, kokouksen aikana virallisten valtuuskuntien hyväksymästä päätösasiakirjasta tuli hyvin ympäripyöreä.

Osallistamisen nimissä "stakeholderit" eli yritysmaailman ja kansalaisjärjestöjen edustajat saivat esittää puheenvuoroja kokouksen ensimmäisenä päivänä, mutta monetkaan päätösasiakirjan luonnokseen tehdyt muutosesitykset eivät menneet läpi. Asiakirjaan ei tullut mainintaa ekologisesta velasta, militarismin kasvusta tai maanomistusolojen vaikutuksesta köyhyyteen.

Globalisaation nähtiin tuovan sekä hyvinvointia että köyhyyttä. YK sekä Aasian ja Tyynenmeren valtiot uskovat kuitenkin, että kestävä kehitys saavutetaan, kun talouskasvu voimistuu ja köyhimmätkin maat otetaan globalisaation sisäpiiriin. Luonnonvarojen ja energian kulutus ovat tärkeitä kestävän kehityksen kannalta. Kasvun tietenkin toivotaan muuttuman köyhiä suosivaksi.

Omassa vaatimattomammissa puitteissa järjestetyssä paripäiväisessä tapaamisessaan kymmenet kansalaisjärjestöt allekirjoittivat julkilausuman, jossa vaadittiin YK:n sanoutuvan selkeästi irti kestämättömästä talouskasvumallista. Juuri entistä pidemmälle edennyt markkinoitten vapauttaminen, vientivetoisen tuotannon edistäminen ja suurempi monikansallisten yritysten ja rahoituslaitosten rooli ovat pahentaneet ympäristö- ja köyhyysongelmia Aasiassa. Aasian talouskriisi on kriittisten järjestöjen mukaan selvä esimerkki neoliberaalin talousmallin epäonnistumisesta.

Vajaa vuosikymmen sitten Rio de Janeiron kokouksessa hyväksytty Agenda 21 nosti kestävän kehityksen idean lähes paradigman asemaan. Sen jälkeen tilalle on voimalla rynninyt vapaakaupan paradigma. Aasian ja Tyynenmeren alueen järjestöt eivät usko, että Maailman kauppajärjestön roolin kasvattaminen auttaa ympäristöä ja köyhiä, vaan kilpailuasetelma vain ruokkii luonnonvarojen kestämätöntä käyttöä. Kestävää kehitystä etelässä tuskin saavutetaan myöskään pelkällä kehitysavulla ja teknologian siirrolla.

Jotain on tehtävä järjestelmän muuttamiseksi. Paikallisiin luonnonvaroihin, teknologiaan ja kulttuuriin nojaavat paikallisyhteisöt ympäri maailmaa ovat osoittautuneet paljon kestävämmiksi kuin kasvuun nojautuneet talousjärjestelmät. Suurin osa köyhiksi luokitelluista ihmisistä asuu maaseudulla – he tarvitsevat oikeuden maahan ja luonnonvaroihin eivätkä ulkopuolista talousapua köyhyysleimalla varustettuna.

Mutta miten palauttaa päätäntävaltaa paikallisyhteisöille, kun valtaeliitti katsoo vastakkaiseen, globaaliin suuntaan? Kansallisvaltiot ovat itsekin menettämässä päätäntävaltaansa ylikansallisille instituutioille. Tässäpä riittää miettimistä komeiden kokoussalien ulkopuolella, ken sinne uskaltaa.

Itse hyppäsin Phnom Penhin Intercontinentalin edessä mopotaksin selkään matkatessani majatalooni. Pölyinen katuilma ja ihmisvilinä tuntuivat paljon miellyttävämmälle kuin kylmä ilmastointi ja tylsät puheet.