Köyhä ei ole karhu

Mitä teet kun kohtaat köyhän ihmisen?
Emilia Kukkala
8.4.2013

Intialainen Youtube-tähti, artisti ja koomikko Wilbur Sargunaraj opastaa Köyhyys ­– miksi? -kampanjan oheisvideolla, kuinka köyhiin tulisi suhtautua oikein. Kysymys on osuvuudessaan sekä paljastava että huvittava. Vähän samaa luokkaa kuin ohje siitä, miten käyttäytyä, jos kohtaa karhun metsässä.

Todellisuudessahan on kysymys siitä, kuinka välttää kokemasta ikävää häpeänsekaista nolostusta kohdatessaan silmästä silmään sen tosiasian, että on itse se parempiosainen kermaperse.

Miten pelastaa valkoinen länsimaalainen siltä kiusallisuuden tunteelta, jota tämä kokee kohdatessaan äärimmäistä köyhyyttä?

Vaikka jättimäisten tuloerojen Intiassa kysymys on konkreettisempi kuin rikkaassa pohjoisessa, jännitetään karhun kohtaamista täälläkin. Täälläkin on köyhiä ja heitä tehdään yhä kiihtyvällä vauhdilla lisää. On tuhansia asunnottomia ja ihmisiä, jotka joutuvat kerjäämään elantonsa.

Mitä jos ne pyytävät rahaa? Entä miten ne sellaiset köyhät käyttäytyvät, mitä ajattelevat?

Ikään kuin köyhä olisi jonkin lajin edustaja, ihan siinä kuin joku ruskeakarhu.

Kohdatessasi köyhän mene maahan makaamaan, suojaa niskasi ja näyttele kuollutta.

***

Onneksi meillä riittää defenssejä. Harhaisimpia niistä edustaa ajatus, jonka mukaan köyhät ovat itse syypäitä köyhyyteensä. Toiset taas ovat varmoja, että se armon viisikymmensenttinen menisi "väärään" tarkoitukseen.

Moni todella yrittää samaa kuin karhun kanssa: jos en ole huomaavinani sitä enkä katso siihen päin, se ei ehkä hyökkää. Sitä ei ole olemassa. Mitään ei ole tapahtunut, maailmani ei ole rikkunut.

Intia. Lapset kaduilla kädet ojossa. Sargunaraj opastaa: "Ratkaisu 0, mikä ei ole ratkaisu, on: et huomaa ihmisiä. Heitä ei ole." Niin. Ihmiset eivät ole karhuja.

Ratkaisu 1 on antaa rahaa, mutta olla huomioimatta. Sargunarajin mielestä on kuitenkin parempi sekä antaa rahaa että jäädä jutustelemaan. Tosin köyhän pikkutytön ilme höpöttävän Youtube-tähden vieressä on sen verran "priceless", etten ole ihan varma, onko herra Sargunaraj oikeilla jäljillä. Että katulasten pitäisi vielä jaksaa hengata hyvyyteensä pakahtuvien lantinheittelijöiden kanssa?

Ehkä se juuri on jutun piikki. Sargunaraj on ihmisoikeusaktivisti ja tehnyt humanitaarista työtä. Ja hän taitaa taitaa itseironian.

Ei kukaan halua olla muille pelkkä köyhä. Ei ole olemassa mitään geneeristä köyhää. Köyhä ei ole mikään ihmislaji eikä köyhyys mikään lajiominaisuus. Köyhiä ei yhdistä mikään muu kuin köyhyys ja sekin enemmän erottaa.

***

Köyhyyttäkin pahempaa väkivaltaa on ajatella köyhiä, miten heidät — tai meidät — sitten määritelläänkin, yhtenä massana. Sellaisena, jonka odottaa suhtautuvan käyttäytyvän tietyllä tavalla.

Esimerkiksi, jos sattuvat olemaan ihmisten ilmoilla, olevan mahdollisimman vähän vaivaksi, osoittavan kiitollisuutta pienimmästäkin pullanmurusta ja olevan moraaliltaan moitteettomia. Vähän, kuten karhujenkin, susista nyt puhumattakaan.

Opetusvideo köyhiin suhtautumisesta piikittelee oivasti hyväntahtoista, mutta typerää länkkäriä. Vähän samaan tapaan kuin taannoinen Radi-aid — Africa for Norway -kampanja teki nauraessaan stereotypioille Afrikasta.

Todellisuudessahan koko suhtautumiskysymys on toisarvoinen. Kysymys on siitä, miten suhtaudumme ihmisiin yleensä. On inhimillistä hämmentyä, kiusaantua ja ärsyyntyäkin, köyhistä tai rikkaista, sama se.

Kokonaan toinen ja se varsinainen kysymys onkin, millä keinoin köyhyyteen voitaisiin puuttua. Kun rakenteissa mättää, sitä ei almuilla tilkitä.

"Mitä tekee liberaali politiikka uus, se meidät hylkää, koittaa herroille ihanuus, yhteen kun tänään me liitytään, toinen tyyli maailmalle näytetään”, laulaa Sargunaraj. Alleviivaavan naiiveissa sanoituksissa on vissi perä — siinä ollaan yhdessä, ei puolesta, eikä varsinkaan heikkojen puolesta. Ei tarvitse vaivata päätään sillä, miten suhtautuu niihin köyhiin.

Olisi muuten hauskaa, jos Wilbur Sargunaraj tekisi vastaavan opetusvideon siitä, miten tulee käyttäytyä kohdatessaan rikkaan. Se vain olisi täysin turha — kaikki tietävät sen kyllä ilmankin.

"Jos sun päällä on pätäkkää,
sä voit nauraa ja pyllistää
länteen, itään ja etelään,
ja sua kilpaa kiitellään."

Tuomari Nurmio — Rahamies

Kirjoittaja on toimittaja ja blogisti. Kepan verkkokolumneissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien henkilökohtaisia, eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.