Vieraskolumni

Koulupuku päällä vai ilman

Marko Lehto
3.6.2002

Poikani täytettyä kaksi vuotta, lähetimme hänet asuntomme vieressä sijaitsevaan kaksikieliseen esikouluun, kuten Managuassa lastentarhoja on tapana kutsua. Ensimmäisen päivän jälkeen poikani palasi koulusta lappu mukanaan, jossa meitä kehotettiin hankkimaan viisi kouluasua mitä pikimmiten. Lapsen ei tulisi erottautua toisista lapsista vaatetuksessa, perusteltiin viestissä kalliita asuja.

En pitänyt ajatuksesta ja soitin koulun johtajattarelle. Yritin pitää kiinni poikani oikeuksista pukeutua omiin vaatteisiinsa, mutta mikään perustelu ei uponnut. Kouluasu päällä tai kouluun ei ole tulemista, päätti johtajatar keskustelumme. Päädyin pitämään johtajatarta fasistina ja vaihtaa poikani koulua, mutta kaikista kouluista sain saman vastauksen. Turha oli itkeä. Kävin ostamassa kouluasut ja ryhdyin pukemaan niitä poikani päälle aamuisin.

Pari viikkoa sitten tein työmatkan kansalaiskasvatusohjelmaan, jossa koululaiset oli lähetetty päiväksi keräämään roskia kylän raitilta. Kaikilla tietysti koulupuvut päällä. Kahvitauolla menin koululaisten kanssa limsalle ja kysyin heidän mielipidettään kouluasuista. Kaikilla oli niistä vain myönteistä sanottavaa. Olin yllättynyt. Missä on nuorison individualismi? Lukiolaiset kuitenkin perustelivat kouluasuja niiden käytännöllisyydellä. Jos kouluasuja ei olisi, eivät vähäosaisten vanhemmat pystyisi lähettämään lapsiaan kouluun, sillä heillä ei ole varaa merkkivaatteisiin. Merkkivaatteet herättäisivät turhaa kateutta. Köyhän kodin lapsi joutuisi pilkan kohteeksi. Saisi huonoja numeroita. Nyt kaikki olemme tasa-arvoisia.

Jouduin muuttamaan mielipidettäni kouluasuista. Minusta tuli nopeasti kouluasujen puolestapuhuja. Päätin kotiin palattuani soittaa poikani koulun johtajattarelle ja pyytää anteeksi. Nyt ymmärsin hänen perustelunsa.

Keskustelun jälkeen nousin EU:n autoon ja kuljettajani lähti viemään minua hotellille. Ajoimme tyttöjen ohi, jotka kouluhameet päällä noukkivat roskia ojasta.
"Siinä sitä on hyvännäköistä naista", sanoi kuljettaja.
Huomautin kuskille tyttöjen olevan vielä alaikäisiä, mutta hän ei kuunnellut.
"Meille nainen on täysi-ikäinen siinä vaiheessa kun se pystyy lisääntymään. Se on alkuperäiskansojen itsepuolustuskeino. Jos olisimme aina odottaneet täysi- ikäisyyteen saakka, olisi viidakossa asuvat kansat jo kuolleet sukupuuttoon. Taudit tappaa ennen kuin pääsee seksistä osalliseksi. Helppoahan se teillä kun ehditte harrastaa seksiä vuosikausia kun elätte niin vanhoiksi. Mutta mikä oikeus teillä on saada sitäkin enemmän? Viisisataa vuotta ryöstitte tämänkin alueen luonnonvaroja, jätitte meidät velkavankeuteen ja sitten kaiken tämän lisäksi haluatte vielä rajoittaa meidän sukupuolielämää. Eikö teille mikään riitä?"

Jään sanattomaksi tätä länsimaista sivistystä vastaan esitettyyn kritiikkiin. Ennen kuin ehdin mitään vastata rikkoo kuljettaja painostavan hiljaisuuden.
"Oletko muuten koskaan ollut sängyssä oikein viisaan naisen kanssa?"
"Ai että todella viisaan, kysyn hämmentyneenä."
Taas alkaa painostava hiljaisuus autossa, kun en tiedä mitä vastata kuljettajan visaiseen kysymykseen. Päätän heittää vastakysymyksen.
"Oletko itse?"
"Olen", vastaa kuljettaja.
"Ai jaa. Ja mistäs tiesit sen olleen todella viisas nainen?"
"Sillä oli koulupuku päällä."