Vieraskolumni

Korruptio ei parane oireita hoitamalla

Korruption vastaisessa taistelussa unohtuvat usein ongelman perimmäiset syyt. Jokaisen korruption vastaisen strategian ytimessä tulisi olla hallinnon rakenteiden kehittäminen.
Kristiina Karjanlahti
13.1.2009

Kristiina Karjanlahti

Korruptio syö erityisesti köyhimpien maiden varoja, vähentää investointeja ja hidastaa talouskasvua. Korruptio siirtää köyhien varoja rikkaiden taskuihin, mahdollistaa kansainvälisten ympäristö- ja turvallisuussäädösten kiertämisen, johtaa luonnonvarojen väärinkäyttöön sekä kehitysvarojen valumiseen vääriin käsiin.

Korruptoituneiden maiden niukat julkiset varat ajautuvat terveydenhuolto- ja koulutussektoreilta jopa suoraan valtaapitävien henkilökohtaiseksi omaisuudeksi. Korruptio heikentää hallinnon uskottavuutta kansalaisten, kansainvälisen yhteisön ja yksityisen sektorin silmissä, ja suhteellisesti kalleimman laskun korruptiosta maksavat köyhimmät kansalaiset ja pienet yritykset.

***

Taistelu korruptioita vastaan on ollut keskeinen teema 2000-luvun kehityskeskustelussa. Korruption vastaisia kampanjoita, strategioita ja antikorruptiokomissioita on lähes jokaisessa kehitysmaassa.

Elimien ja niiden työn tuloksellisuus on kuitenkin ollut kyseenalainen: Korruption kitkeminen henkilö ja tapaus kerrallaan johtaa helposti syyttelypeliin, jossa valtaapitävät jahtaavat toisiaan. Jatkuvat skandaalit nakertavat hallitusten uskottavuutta ja mahdollisuuksia todellisiin uudistuksiin.

Erityisesti useissa Afrikan maissa valtion viralliset hallinnon rakenteet voivat olla täysin rikkoutuneet ja korruptio saattaa kuristaa hallinnon jokaista porrasta. Virallisen järjestelmän puuttuessa vain korruptiojärjestelmä toimii.

Tietenkin on tärkeää, että korruptioon syyllistyneet otetaan kiinni ja heitä rangaistaan, mutta tämä ei riitä korruption poistamiseen. Pitkäjänteinen työ hallinnon rakenteiden ja instituutioiden kehittämiseksi on ainoa tapa saavuttaa tuloksia.

***

Sisällissodat, sotilasvallankaappaukset ja vallan keskittyminen harvojen käsiin ovat vitsauksia, jotka koskettavat suurinta osaa Afrikan maista. Ne myös luovat korruptiolle otollisen kasvualustan.

Esimerkiksi Liberiassa, joka on toipumassa lähes kaksi vuosikymmentä kestäneestä sisällissodasta, hallitus käy välillä epätoivoiselta tuntuvaa taistelua korruptiota vastaan.

Liberian presidentti Ellen Johnson-Sirleaf myönsi alkuvuodesta, että institutionaaliset ongelmat ovat korruption vastaisen työn suurin este. Hän totesi olevansa yllättynyt korruption määrästä ja siitä, kuinka syvälle hallinnon rakenteisiin vitsaus on juurtunut.

Liberian hallitus esimerkiksi huomasi sattuman kautta taannoin, että osa valtion shekeistä oli lunastettu useampaan kertaan. Tämä ei olisi ollut mahdollista, jos maassa olisi automatisoitu kirjanpitojärjestelmä.

***

Äskettäin Liberiaan perustettu korruptionvastainen komissio tosin kiinnittää ongelmaan entistä enemmän huomiota. Ehkä olisi kuitenkin ollut kestävämpää sijoittaa nämäkin varat ja ihmiskapasiteetti hallinnon perustoimintojen rakentamiseen. Varoja kaipaa esimerkiksi lähes olematon oikeusjärjestelmä, jolla on jo nyt liuta korruptiotapauksia käsittelemättä.

Olemassa oleva kapasiteetti ja käytettävissä olevat niukat varat tulisi kohdistaa hallinnon kriittisten perustoimintojen käynnistämiseen ja kehittämiseen. Tähän kuuluu muun muassa instituutioiden tehtävien määrittäminen ja pystyvien ihmisten kouluttaminen ja palkkaaminen riittävillä palkoilla.

Lisäksi keskeistä on rakentaa toimiva oikeusjärjestelmä, hajauttaa valtaa ja kehittää paikallishallinnon rakenteita sekä tehdä valtion varainhallinnasta ja hankinnoista mahdollisimman läpinäkyviä.

***

Yksittäisten korruptiotapausten ratkaisemiseen keskittyvien strategioiden avulla hoidetaan siis vain taudin oireita. Jos unohdetaan, mistä oireet johtuvat, ei itse tautia voida parantaa.

Varsinaiset lääkkeet korruption kitkemiseksi löytyvät pitkäjänteisestä, pienin askelin etenevästä hallinnon uudistamisesta. Lisäksi tarvitaan hallitusten, kansalaisten, yksityisen sektorin sekä kansainvälisen yhteisön avointa dialogia.

Kirjoittaja työskentelee Maailmanpankin tutkimusanalyytikkona Liberiassa. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.