Vieraskolumni

Vielä kerran Nicaragua

Tieto Suomen päätöksestä lopettaa apunsa Nicaragualle luettiin paikan päällä Helsingin Sanomista.
Nina Sarell
15.3.2012

Ja tämä mies on elävä todiste siitä, että kaikki me suomalaiset emme suinkaan ole yhtä pitkiä kuin minä, lohkaisee puhemies Heinäluoma. Ilkka Kanerva astuu hymy korvissa estradille ja pokkailee hihittelevälle kutsuvierasyleisölle. Managuan Intercontinental-hotellin kabinetissa on kerrassaan mainio tunnelma. Keski-Amerikan-vierailulla oleva suomalainen virkamies- ja politiikkodelegaatio osaa ottaa yleisönsä.

Liikkeellä on ollut jo kauan kaikenlaisia huhuja siitä, että Suomen kahdenvälinen yhteistyö Nicaraguan kanssa olisi vaakalaudalla. Mutta Heinäluomapa sanoo, että Suomella ja Nicaragualla on ollut hyvä, pitkä ystävyys, eikä sitä niin vain kaadetakaan. Ja että nicaragualaisilla on oikeus tehdä itse omia päätöksiään. Viittaa ehkä presidentinvaaleihin, jotka eivät menneet ihan putkeen. Viime viikolla Saksa päätti supistaa apunsa minimiin ja ilmoitti, että Nicaraguan hallinnon on kannettava vastuu politiikkansa seuraamuksista.

Mutta Heinäluoma sanoo, että meitä suomalaisia ei miellytä sellainen peli, että kehitysapua tällä tavalla ehdollistetaan. Sehän olisi poliittista kiristystä.

***

Syödään cocktailpaloja ja juodaan viiniä. Seurueeseen liittynyt poliitikkovieras kertoo, että häntä kiinnostaa ennen kaikkea tietää "mitä niillä rahoilla oikein tehdään ja mihin ne päätyvät".

Samassa pöydässä juustoja ja kanavartaita laiduntavista kehitysyhteistyötoimijoista idea on hyvä: sinne vain katsomaan. Kyllä meidän työmme tarkastelua kestää. Kansanedustajien kuuluukin tehdä hyviä kysymyksiä äänestäjiensä puolesta. Jos vaikka samalla vähenisi se sosiaalisessa mediassa vellova kätinä rahojen päätymisestä gepardihattujen taskuihin. Ortega kun ei meidän veromarkoillamme juhli. Me suomalaiset osataan, täällä on oltu jo tovi. Homma toimii. Eikös sellainen ole aika hyvää kehitysyhteistyötä, jolla saadaan aikaiseksi tuloksia?

Se oli rattoisa ilta. Seuraavina viikkoina oli mukavaa olla suomalainen, reilun kansakunnan edustaja. Heinäluoma pääsi lehtiin. Confidencialiin ja Nuevo Diarioon. Suomi jatkaa kehitysyhteistyötä Nicaraguassa, hehkutettiin.

***

Sitten se tuli. Uutispommi. Ei se Suomi jatkakaan, se lopettaa. Tietoa ei suinkaan saatu virallisia tiedotuskanavia pitkin. Joku oli lukenut kehitysministeri Heidi Hautalan haastattelun Hesarista.

Eero ja Heidi, pitäisikö puhua enemmän?

Piipahdin suurlähetystössä. Sielläkin oltiin noloina. Puhelimet olivat soineet taajaan, mutta virallisia ohjeita tiedottamisesta ei ollut annettu. Kysymys roikkuu edelleen ilmassa kuin karkeilla täytetty piñata-nukke. Kun yrität mäjäyttää sen rikki, joku hilaa sen taas — läl läl lää — korkeuksiin. Siitä ei saa otetta. Miksi juuri Nicaragua putosi kelkasta?

***

Päällimmäiseksi syyksi tarjotaan siis huonoa hallintoa ja perustuslain vastaisesti presidentiksi noussutta Daniel Ortegaa, joka on syöksemässä Nicaraguaa diktatuuriin. Ihan niin kuin lasten aliravitsemukselle, perheväkivallalle, lapsivuodekuolleisuudelle, maaseudun köyhyydelle tai ihmisoikeusvajeelle ei olisi syytä tehdä yhtään mitään ennen kuin Ortega on kampitettu.

Uuden kehityspoliittisen toimenpideohjelman lähtökohtana on ihmisoikeusperustainen lähestymistapa kehitykseen, ja totta vie, Nicaraguassa poljetaan ihmisoikeuksia. Mutta entäpä sitten vaikka Vietnam, jonka ihmisoikeustilanne on huolestuttavuudessaan aivan toista luokkaa kuin Nicaraguassa?

Human Rights Watchin mukaan tilanne huononi viime vuonna entisestään. Media on valtion kontrollissa, toisinajattelijoita kidutetaan ja vangitaan ilman oikeudenkäyntejä, EU:n tarkkailijoita ei päästetä seuraamaan oikeudenkäyntejä, ihmiskauppa kukoistaa ja tyttösikiöiden abortointi rehottaa villinä. Miksei Suomi lähtenyt saman tien lätkimään kaikista niistä maista, joissa rikotaan ihmisoikeuksia?

Syyksi tarjotaan myös sitä, että Nicaragua putosi vähiten kehittyneiden maiden listalta jo vuonna 2006. Mieleen muistuvat Helsingin yliopiston kehitysmaatutkimuksen professori Juhani Koposen ajatukset muutaman vuoden takaa: vaikka LDC-maiden ongelmien esiin nostaminen onkin tärkeää, maiden nauttimassa erityiskohtelussa on hienoinen keinotekoisuuden maku. Lista johtaa harhaan; suuri osa maailman köyhistä asuu muissa kuin LDC-maissa.

Noin puolet nicaragualaisista on edelleen köyhiä, ja arvioiden mukaan ehkä kymmenisen prosenttia väestöstä elää äärimmäisessä köyhyydessä. Maa on Haitin jälkeen Latinalaisen Amerikan köyhin. Onko työ nyt tehty ja köyhyys poistettu kestävästi?

Tulee vielä yksi perustelu. Suomi joutuu vähentämään perinteistä kehitysyhteistyötään, koska kehitysyhteistyömäärärahat eivät kasva nykyisessä taloudellisessa tilanteessa. Vaan kun viime vuonna koko kehitysyhteistyöhön varattiin 1 074 miljoonaa euroa ja vuoden 2012 potti on ulkoministeriön verkkosivujen mukaan 1 124 miljoonaa. En älyä.

***

Ortegan hovista ehätetään ilmoittamaan, että Nicaragua ei tarvitse Suomen rahoja. Onpa hyvä, että sandinistihallinnon norsunluutornissa ei sentään ole pikkurahasta puutetta. Ja kaikki sellainen Suomen kehitysyhteistyölle leimallinen toiminta, joka edistää muun muassa ruohonjuuritason demokratiaa, on epäilemättä nykyhallinnon mielestä tarpeetonta.

Heinäluoma kritisoi päätöstä avun lakkauttamisesta, koska totesi Nicaraguan-vierailullaan Suomen avun toimivan hyvin. Mutta toimiva apu kun ei olekaan ainoa uuden kehityspoliittisen toimenpideohjelman tavoitteista. Yksi tavoitteista on auttaa avunsaajamaita irti apuriippuvuudesta. Ja kun apua ei anneta, niin tokkopa siitä voi olla riippuvainenkaan. Ei siis heitetä kirvestä kaivoon. Tiedä häntä — ehkä joukkopakoa tekevät avunantajat poistavat vahingossa Nicaraguasta myös köyhyyden.

Nina Sarell on Nicaraguassa asuva vapaa kirjoittaja. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.