Vieraskolumni

Vapaaehtoisen ei tarvitse olla valkoinen pelastaja

Reipas matkaaja voi jättää jälkeensä jotain hyvää.
Juho Reinikainen
28.3.2014

Muutama viikko sitten tuttavani linkkasi Facebookissa vapaaehtoisturismia kritisoivan blogikirjoituksen, jossa kirjoittaja kehottaa länsimaisia nuoria aikuisia jättämään avustusprojektit ammattilaisille. Hänen mielestään valkoihoisten vapaaehtoisten työpanos ei tosiasiassa vauhdita kohdemaan kehitystä, vaan pikemmin hidastaa positiivista kasvua ja vahvistaa "valkoinen pelastaja" -kompleksia.

Tekstin linkannut tuttunikin totesi, että tukee itse mieluummin kohdemaan taloutta rehellisesti turistina ja lahjoittaa rahan toiminnan hallitsevalle järjestölle.

Kirjoituksen tarkoitus on hyvä, mutta keskustelu vastuullisesta turismista ei ikävä kyllä ole tiivistettävissä sivulliseen kärjistäviä esimerkkejä. Sekä vapaaehtoistyötä että lomamatkailua voi harjoittaa tiedostavasti.

Siitä olen samaa mieltä, että viikon-parin mittainen koulunrakennusurakka tai vapaaehtoisuus päiväkodissa ei ole juuri muuta kuin hyvän omantunnon ostamista.

Muutaman kuukauden pituinen aito sitoutuminen opettajan tehtävään tai kylän omavaraisuuden kehittämiseen taas saattaa tuoda arvokkaan panoksen koulun tai projektin toimintaan. Tietenkin oletuksella, että opetus tai saniteettitilojen rakentaminen ei lopu vapaaehtoisen pakatessa rinkkansa, vaan työtä jatkaa joku toinen.

* * *

Suomalainen peruskoulu on hieno instituutio. Tämä kirkastui minulle työskennellessäni vapaaehtoisena Suomen ja Nepalin kahdenvälisessä kehitysyhteistyöprojektissa. Vasta yliopisto-opintoni aloittaneena matkailijana löysin itseni korjaamasta paikallisten konsulttien projektille teettämiä kyselykaavakkeita oikeakielisiksi.

Esimerkki osoittaa, että oikeassa tehtävässä voi kuka tahansa täyspäinen matkailija edesauttaa haluamaansa muutosta. Tosiasia on, että monissa kehittyvissä maissa esimerkiksi opettajan ammatti ei ole unelmatyö, vaan kehnosti palkattu B-vaihtoehto. Asianmukaista koulutusta ja tietotaitoa ei välttämättä ole koko maaseutukoulun opettajakunnalla. Tämän kaltaisessa ympäristössä vapaaehtoisen työpanos voi olla tärkeä.

Vapaaehtoistyön kohdetta valittaessa maahan, sen kulttuuriin ja mahdollisiin projekteihin tutustuminen on ensiarvoisen tärkeää.

Esimerkiksi Nepalissa on paljastunut lukuisia tapauksia, joissa orpokoti onkin ollut lavastettu huijaus, keino vapauttaa rikkaat ja sinisilmäiset maailmanmatkaajat turhasta rahalastistaan. Härskeimmillään ”orpokodin” lapset ovat olleet sen työntekijöiden perheenjäseniä tai jopa köyhiltä perheiltä varastettuja ihmiskaupan uhreja.

Koulun rakentaminenkaan ei edistä kehitystä, jos ilmaistyövoima vie paikallisilta ammattimiehiltä elinkeinon. Vapaaehtoistyön pitäisi hyödyttää vastaanottajayhteisöä. Ei siis ole väliä, kuinka hyvä ajatus toiminnan taustalla on, jos se ei edistä kestävää kehitystä.

* * *

Vastuullisen matkailun dilemma ei rajoitu pelkästään vapaaehtoistyöhön. Myös tavallisen turismin vaikutukset riippuvat matkailijan valinnoista.

Majoitutko pienyrittäjien majataloissa vai rikkaiden sijoittajien omistamissa ketjuhotelleissa? Syötkö paikallisissa katukuppiloissa vai kannatko rahasi hienoihin turistiravintoloihin? Jokainen matkailija voi kulutusvalinnoillaan määrätä, jääkö lomareissulle varattu raha paikalliseen yhteisöön vai päätyykö se liikemiesten, korruptoituneiden poliitikkojen tai muiden valtaeliitin edustajien taskuihin.

Aloita reissun suunnittelu miettimällä kysymystä: mitä matkaltasi haluat? Jos mielessäsi on vain äkkilähtö jonnekin lämpimään, lukaise ensin Suvi Westin kolumni eettisestä matkailusta.

Harmillisen monet Kaakkois-Aasiaa Madventuresin jalanjäljissä valloittamaan lähteneet 2010-luvun reppureissaajat ovat ystäväni termiä lainaten "backpackagereja", pakettimatkailijoita rinkka selässä.

Tällä en tarkoita, että kaikkien matkailijoiden pitäisi lähteä etsimään autenttisia kulttuurielämyksiä syvimmistä viidakoista. Mutta jos päätät matkustaa kaukomaille, jonkinasteinen kiinnostus kohdekulttuurista olisi suotavaa.

* * *

Jos taas haluat vaikuttaa asioihin tai kaipaat uusia kokemuksia ja näköalapaikan tavallisten ihmisten arkeen, vapaaehtoistyö saattaa olla hyvä vaihtoehto.

Ennen kun lähdet pelastamaan maailmaa, mieti omia vahvuuksiasi. Onko sinusta muuraamaan koulun seinää tai opettamaan ranskaa ala-asteella? Vai olisiko sinusta enemmän hyötyä ympäristöprojektin vapaaehtoisena?

Päätät mitä hyvänsä, tee taustatyösi kunnolla. Kohdekulttuurin pintapuolinen tuntemus ja paikalliskielen perusteet eivät ole pahitteeksi. Etsi tietoa vapaaehtoispaikoista ja vertaile muiden matkailijoiden kokemuksia.

Lonely Planetin Thorn Tree -foorumi on hyvä paikka aloittaa. Maakohtaista tietoa kullakin alueella toimivista kehy-projekteista saat Suomen suurlähetystöistä.

Varaa reissulle kunnolla aikaa. Viikossa voit itse saada kivoja kokemuksia, mutta muutamassa kuukaudessa voit oikeasti vaikuttaa asioihin.

Kehittyvissä maissa tärkeintä olisi tietenkin laaja yhteiskunnallinen muutos, kansalaisyhteiskunnan kehittäminen ja paikallisten toimijoiden koulutuksen parantaminen. Näitä odotellessa reipas länsimainen matkailija voi jättää jälkeensä jotain hyvää.

Kirjoittaja on kaukomaille kaipaava antropologian opiskelija ja vapaa kirjoittaja. Kepan verkkokolumneissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien henkilökohtaisia, eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.