TiSA — TTIP:tä pelottavampi vapaakauppasopimus

Kansainvälistä, palvelukaupan vapauttamiseksi tähtäävää kauppasopimusta sovitaan paraikaa salassa. Pahimmillaan sopimus tekisi rahoitusmarkkinoiden sääntelystä laitonta.
Christer K. Lindholm
29.1.2015

Neuvottelut EU:n ja Yhdysvaltain välisestä kauppa- ja investointisopimuksesta, TTIP:stä, ovat saaneet paljon huomiota – ja sitäkin enemmän kritiikkiä – osakseen. Paljon vähemmälle huomiolle on jäänyt eräs toinen, niin ikään suljettujen ovien takana neuvoteltava sopimus: TiSA eli Trade in Services Agreement, kansainvälisen palvelukaupan vapauttamiseksi tähtäävä kauppasopimus. Kuitenkin TiSAlla olisi toteutuessaan huomattavasti kauaskantoisemmat seuraukset kuin TTIP:llä.

TiSA-neuvottelut aloitettiin vuoden 2013 alussa, ja niihin osallistuu 23 Maailman kauppajärjestö WTO:n jäsentä, joista yksi on yhdellä äänellä neuvotteleva EU. Kaiken kaikkiaan neuvotteluihin osallistuvien maiden osuus maailman palvelukaupasta on noin 70 prosenttia. Jos sopimus syntyy, sen ulkopuolelle jättäytyminen tulee toisin sanoen olemaan varsin vaikeaa. Jo tästä syystä on huolestuttavaa, että neuvotteluista ja niiden sisällöstä on annettu niin niukasti tietoa julkisuuteen.

Muodollisesti TiSA on jatkoa WTO:n puitteissa solmitulle GATS-sopimukselle (General Agreement on Trade in Services). GATS jäi kuitenkin melko laihaksi kompromissiksi useiden WTO:n jäsenmaiden vastustuksen vuoksi (esimerkiksi pohjoismaat halusivat rajata hyvinvointipalvelut vapaan kaupan ulkopuolelle), ja siksi uutta sopimusta yritetään nyt pienemmällä porukalla ja entistäkin tiheämmän salaisuuden verhon takana.

* * *

Muutoinkin TiSA-neuvotteluissa on otettu opiksi suurten monikansallisten yritysten näkökulmasta epäonnistuneesta GATS-sopimuksesta.

Siinä missä WTO:n jäsenmaat saivat itse päättää, mitkä palvelut kuuluvat GATS-sopimuksen piiriin, TiSA-neuvotteluissa pitää ennalta määritellä ne palvelut jotka eivät kuulu vapaakauppasopimuksen piiriin. Toisin sanoen: jos joku palveluala unohdetaan rajata sopimuksen ulkopuolelle, se on avattava kansainväliselle kilpailulle. Tämä ei ole aivan vähäpätöinen asia ottaen huomioon, että TiSA koskee myös julkisia hankintoja "kaikilla palvelualoilla ja kaikilla hallinnon tasoilla".

Näin ollen esimerkiksi koulutus- ja terveydenhuoltopalveluista on pahimmassa tapauksessa tulossa vapaata riistaa niille kansainvälisille pääomasijoittajille, joiden lyhytnäköinen voitontavoittelu on aiheuttanut niin paljon vahinkoa esimerkiksi Ruotsin koulusektorille.

* * *

Julkiset hankinnat eivät kuitenkaan ole ainoa, tai edes suurin huolenaihe TiSA-neuvotteluissa. Viime joulukuussa brittilehti The Guardian julkaisi artikkelin, jonka mukaan Yhdysvallat on osana TiSA-neuvotteluja yrittänyt painostaa Euroopan komissiota myöntämään yhdysvaltalaisyhtiöille syytesuojan Euroopassa tehdyistä tietosuojarikkomuksista, kuten henkilötietojen laittomasta keräämisestä ja käytöstä.

Tarkemmin sanottuna syytesuoja koskisi eurooppalaisia tuomioistuimia: jos jokin eurooppalainen taho haluaisi haastaa yhdysvaltalaisyhtiön oikeuteen tietosuojarikkomuksesta, se olisi tehtävä yhdysvaltalaisessa tuomioistuimessa, jossa oikeudenkäyntikulut voivat tunnetusti olla päätä huimaavia. Tietenkään unohtamatta, että suuret yhdysvaltalaisyhtiöt saisivat tällaisissa oikeuskiistoissa selkeän "kotikenttäedun".

* * *

Kaikkein pelottavimmat – ja potentiaalisesti tuhoisimmat – ovat kuitenkin ne keinot, joilla TiSA aikoo edistää rahoitusmarkkinapalvelujen kansainvälistä vapaakauppaa.

WikiLeaksin viime kesänä vuotamien salaisten tietojen (joita ilman me tavalliset kuolevaiset olisimme asiasta autuaan tietämättömiä) mukaan kaikenlaista rahoitusmarkkinoiden sääntelyä voidaan TiSA:n mukaan pitää laittomana kaupan esteenä. Näin ollen TiSA ei ainoastaan tekisi rahoitusmarkkinoiden nykyistä tiukempaa sääntelyä mahdottomaksi, vaan se myös mahdollistaisi jo olemassa olevan sääntelyn purkamisen.

Palvelujen vapaakaupan nimissä halutaan toisin sanoen tehdä tyhjäksi nekin vaatimattomat yritykset kriisistä toiseen hoipertelevien rahoitusmarkkinoiden suitsimiseksi, joihin eri puolilla maailmaa on ryhdytty vuosien 2008–2009 rahoitusmarkkinakriisin jälkeen. Täysin yllättävää tämä ei kuitenkaan ole ottaen huomioon, että Yhdysvaltain pääneuvottelija on entinen pankkiiri…

Aivan kuten TTIP-neuvottelujen kohdalla, TiSA:n puolestapuhujat (joita, yllätys, yllätys, löytyy ennen kaikkea palvelualan lobbausjärjestöistä) lupaavat yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista kaikille hyville ihmisille. Argumentitkin ovat ne samat, vanhat ja tutut: kaupan vapauttaminen luo uutta kasvua, uusia työpaikkoja ja uutta vaurautta. Yksi asia kuitenkin hämmästyttää ja kummastuttaa pientä taloustieteilijää: jos kerran tämä sopimus on näin erinomainen, niin miksi ihmeessä neuvottelujen sisältö on tarkemmin varjeltu salaisuus kuin Pohjois-Korean ydinaseohjelma?

Vastaus on tietenkin kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että tästäkin sopimuksesta hyötyvät vain suuret, lähinnä yhdysvaltalaiset ja eurooppalaiset monikansalliset yritykset ja niiden osakkeenomistajat. Siis käytännössä se sama prosentti maailman väestöstä, joka jo nyt omistaa noin puolet maailman yhteenlasketusta varallisuudesta.

Kirjoittaja on taloustieteilija ja vapaa kolumnisti. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.