Vieraskolumni

Suomi veroparatiisijahdissa?

Suomen hallitus on luvannut toimia eturintamassa kansainvälisen veronkierron suitsimiseksi. Puheista huolimatta aktiivista toimintaa ei ole juuri ollut havaittavissa.
Eva Nilsson
17.4.2013

Ylen MOT-ajankohtaisohjelma paljasti reilu viikko sitten, että valtio-omisteisella postiyhtiö Itellalla ja suomalaisella konsulttifirma Pöyryllä on kytköksiä veroparatiisina tunnetuille Neitsytsaarille. Paljastusta oli odotettu pelon ja jännityksen sekaisin tuntein, ja moni arveli, että suuri määrä suomalaisia yrityksiä oli jäämässä nilkkiin. Joillekin tulos oli jopa pettymys.

Kyseessä oli kuitenkin “vain” Neitsytsaaria koskeva paljastus. Neitsytsaaret on yksi veroparatiisi noin 70 muun joukossa. Tietovuodon taustalla oleva kansainvälinen tutkivien journalistien järjestö on antanut ymmärtää, ettei Neitsytsaarten vuoto jää ainoaksi. Tämän vuoden aikana vuotoja tulee lisää, ja niiden myötä varmasti uusia paljastuksia myös suomalaisista yrityksistä.

Monet ovat myös miettineet, onko yllättävää, että valtio-omisteisella yrityksellä on veroparatiisikytköksiä. Vastaus on: ei ole. Valtio-omisteisia yhtiötä ei tänä päivänä ohjaa mikään eettisyyskriteeristö tai muu vastaava, joka erottaisi ne muista yrityksistä. Viime vuodesta lähtien niille tuli pakolliseksi raportoida yhteiskuntavastuustaan vuosittain. Veroihin liittyviä raportointivelvoitteita ei ole.

***

MOTin paljastuksen jälkeen ainakin valtiovarainministeri Urpilainen ja omistusohjausministeri Hautala ovat todenneet, että suomalaisia yrityksiä tulisi velvoittaa julkaisemaan maakohtaiset tilinpäätöksensä, jotta niiden toimintaan saataisiin läpinäkyvyyttä.

EU:n puitteissa onkin jo yli vuoden neuvoteltu maakohtaisen raportoinnin velvoittamisesta luonnonvara-, öljy- ja metsäsektorilla toimivilta yrityksiltä. Kun komissio alunperin ehdotti asiaa, laati työ- ja elinkeinoministeriö siihen hieman epäilevän kannan. Direktiivin pelättiin lisäävän yritysten raportointitaakkaa ja huonontavan Suomen kilpailukykyä.

Suomi lähti myös vastustamaan metsäsektorin sisällyttämistä direktiivin piiriin. Myöhemmin tuli ilmi, että työministeri Ihalaisen johtama yksikkö oli konsultoinut metsäsektoria suoraan ennen kannan laatimista. Muita sidosryhmiä ei oltu kuultu.

Direktiiviä koskevat neuvottelut päättyivät sattumalta päivä MOTin paljastusten jälkeen eli 9. huhtikuuta. Suomi jäi epäilyksissään vähemmistöön, ja maakohtainen tilinpäätösraportointivaatimus astuu voimaan lähiaikoina. Metsäsektori tulee kuulumaan sen piiriin.

***

Matkustan parhaillaan Mosambikissa, johon on viime vuosina vyörynyt luonnonvarasektorilla toimivien yritysten investointeja. Toissa päivänä tutustuin UPM:n investointiin Niassassa ja tänään olen Tetessä, johon muun muassa maailman suurimpiin kaivosyrityksiin kuuluvat Rio Tinto ja Vale ovat perustaneet hiilikaivoksia.

Ihmisiä on pakkosiirretty kodeistaan kauas kaupungin ulkopuolelle “julkisen hyödyn” nimissä. Silti kukaan ei tiedä, millaiset investointisopimukset nämä yritykset ovat solmineet hallituksen kanssa, millä ehdoilla yritysten odotetaan toimivan tai paljonko niiden kuuluisi maksaa tähän maahan veroja. Sopimukset ovat salaisia.

Tilinpäätösdirektiivin voimaantulo on voitto yritystoiminnan läpinäkyvyyttä ajaville pohjoisen ja etelän kansalaisjärjestöille. Jotta sillä saataisiin aikaan todellisia edistysaskelia veronkierron suitsimiseksi, olisi direktiivin raportointivaatimuksia  kuitenkin tullut laajentaa. Lisäksi sen pitäisi kattaa muitakin sektoreita. Verokikkailu ei nimittäin ole vain luonnonvarasektorin heiniä.

***

Suomi on hallitusohjelmassaan luvannut toimia eturintamassa kansainvälisen veronkierron suitsimiseksi. Myös maakohtaista kirjanpitoa on sitouduttu edistämään. Hallitusohjelmaan silmäillessä kuitenkin huomaa, ettei oikeastaan mitään kansainväliseen veronkiertoon liittyviä sitoumuksia ole edistetty aktiivisesti. Harmaan talouden ministerityöryhmässäkin on keskitytty rakennus- ja palvelualoihin ja kannustettu yksilöitä toimimaan ongelman ratkaisijoina.

Uusien paljastusten ja lausahdusten valossa on syytä toivoa, että hallitus nyt todella ryhtyy toimiin.

Ensi askel on lisätä läpinäkyvyyttä monikansallisten yritysten toimintaan. Sen jälkeen on syytä etsiä uusia tapoja, joilla monikansallisia yrityksiä voitaisiin verottaa oikeudenmukaisesti. Köyhyyttä ja eriarvoisuutta ei kitketä antamalla yritysten toimia miten tahansa jatkuvan bruttokansantulon kasvun toivossa. Tuloksiin päästään vain, jos kasvu jakautuu ihmisille oikeudenmukaisesti.  

Kirjoittaja on Kepan kehityspoliittinen asiantuntija. Kepan verkkokolumneissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien henkilökohtaisia, eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.