Vieraskolumni

Solidaarisuuden maantiede

Pariisin iskujen jälkeen marssitaan, Nigerian joukkomurhan ei.
Ari Lahdenmäki
22.1.2015

Kun länsimaassa tapahtuu onnettomuus tai väkivaltaisuus, jossa useita ihmisiä kuolee, on tapana järjestää myötätunnon osoituksia. Pariisin terrori-iskujen jälkeen solidaarisuusmarssit kokosivat valtavasti ihmisiä useissa eurooppalaisissa kaupungeissa.

Solidaarisuuden osoitukset puolestaan laukaisevat sosiaalisessa mediassa aina päivittelyvyöryn. Kysytään, miksi esimerkiksi 17 ranskalaisen kuolema aiheuttaa suuremman reaktion kuin niin ja niin monen nigerialaisen tai venäläisen kuolema.

Samalla viikolla kun terroristiveljekset murhasivat Charlie Hebdo -satiirilehden toimittajia Pariisissa, raaka nigerialainen terroristijärjestö Boko Haram tappoi ainakin yli sata ja mahdollisesti jopa 2 000 ihmistä Bagan kaupungissa Koillis-Nigeriassa Bornon osavaltiossa. Kysyttiinkin, kuinka moni marssi nigerialaisuhrien vuoksi.

Siihen, miksi reaktiot olivat erilaiset, on kaksi vastausta. Ensinnäkin läheisyys on ymmärrettävä syy reaktion voimistumiseen: perheenjäsentä koskeva tragedia liikuttaa ihmisiä enemmän kuin ventovieraan kohtaama onnettomuus. Samoin eurooppalaiset ovat kulttuurisesti ja maantieteellisesti monille suomalaisille läheisempiä kuin aasialaiset tai afrikkalaiset.

Tämä on ymmärrettävää, ja läheisyys on sitä paitsi myös uutiskriteeri.

* * *

Reagointi Nigerian tapahtumiin on kuitenkin poikkeuksellista myös syistä, jotka eivät liity länsimaihin. Päinvastoin kuin Pariisin terrori-isku Nigerian joukkomurha ei ollut poikkeuksellinen.

Boko Haram syyllistyy viikoittain murhiin ja sieppauksiin terrorisoimillaan alueilla Pohjois-Nigeriassa. Kaiken huipuksi Bagassa tapahtui joukkomurha myös vuonna 2013. Siinä kuoli arviolta 200 ihmistä, mutta tuolloin murhaaja oli ihmisoikeusjärjestöjen mukaan Nigerian armeija.

Nyt maan presidentti Goodluck Jonathan esitti tuoreeltaan surunvalittelunsa – Pariisin terrori-iskun uhreille. Omien kansalaistensa joukkomurhaa hän ei kommentoinut mitenkään.

(Jonathan vieraili lopulta 15. tammikuuta Bornon pääkaupungissa Maidugurissa ensi kertaa lähes kolmeen vuoteen.)

Kun seuraa Nigerian valtionjohdon reagointia Boko Haramin suhteen, ei voi tehdä muuta päätelmää, kuin että sitä ei pätkääkään kiinnosta Pohjois-Nigerian asukkaiden turvallisuus.

Yli 200 koulutyttöä, jotka Boko Haram sieppasi Bornossa sijaitsevasta Chibokin kaupungista viime vuoden huhtikuussa, ovat yhä kateissa. Viime lokakuussa Nigerian armeijan korkea-arvoisin sotilas Alex Badeh ilmoitti, että Boko haramin kanssa on tehty aselepo ja että siepatut koulutytöt vapautettaisiin. Ilmoitus osoittautui täysin perättömäksi.

* * *

Nigeria on Afrikan suurin kansantalous (se meni viime vuonna Etelä-Afrikan ohi, vaikka Etelä-Afrikka on poliittisesti Nigeriaa merkittävämpi valtio). Nigerian vauraus on peräisin öljystä, mutta vuosikymmenten huonon hallinnon vuoksi suurin osa nigerialaisista elää köyhyydessä.

Maa on väkiluvultaan Afrikan suurin ja maailman seitsemänneksi suurin valtio: siellä asuu 174 miljoona ihmistä.

Islamilainen Pohjois-Nigeria, jota Boko Haram terrorisoi, on kristittyä Etelä-Nigeriaa huomattavasti köyhempi.

Nigeria sai siviilihallinnon pitkien diktatuurijaksojen jälkeen 1999. Maanosan suurinta öljyntuottajaa riivaa läpikotainen korruptio. Pohjois-Nigerian eriarvoistumiselle ei hallinto ole kyennyt tekemään mitään.

Köyhyys ja rankaisematta pohjoisessa riehunut maan oma armeija ovat luoneet kasvualustaa Boko Haramin kaltaiselle ääriryhmälle.

Nigeriassa järjestetään yleisvaalit 14. helmikuuta. Goodluck Jonathan pyrkii presidentiksi toiselle kaudelle, eikä edes hänen kampanjoinnissaan ole näkynyt huolta pohjoisen oloista.

Suuresta taloudestaan huolimatta Nigeria on hyvin heikko valtio. Jos nigerialaisten kohtalo ei nyt ole länsimaalaisten huomiota liiemmälti saanut, maa on historiansa aikana ajautunut kurimukseen, joka aiheutti ennennäkemättömän solidaarisuuden aallon Suomessakin.

Miljoona ihmishenkeä vaatinut Biafran sota 1967–1970 ja siitä syntynyt nälänhätä on kauhistuttava esimerkki öljystä vaurastuneen valtion sekasorrosta. Kokonaisen sukupolven muistiin jäivät lehtien ja tv-kanavien välittämät kuvat nääntyvistä lapsista.

Vuonna 1968 joukko kristillisiä ylioppilaita maalasi Helsinkiin rakenteilla olleen Temppeliaukion kirkon seinään tekstin Biafra. Sitä kutsutaan usein Suomen ensimmäiseksi graffitiksi.

Ari Lahdenmäki (ari.lahdenmaki@gmail.com) on helsinkiläinen toimittaja, joka viihtyy mainiosti esimerkiksi Johannesburgissa, Addis Abebassa ja Nairobissa. Kepan verkkokolumneissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien henkilökohtaisia, eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.