Vieraskolumni

Riittämättömät kehot

Seksuaalioikeuksista – ja varsinkin niiden rikkomisesta – puhuminen tekee olon epämukavaksi sekä kuulijalle että puhujalle.
Milla Mäkinen
16.1.2014

Jokainen meistä sen tietää. Olet väistämättä liian lihava tai liian laiha, liian pitkä tai pätkä, liian tumma tai liian vaalea. Erityisesti tyttöjen kehoihin kohdistuu arvostelevia katseita pienestä pitäen. Monissa yhteiskunnissa ne eivät riitä sellaisenaan, joten niitä muokataan kohti "parempaa".

Helsingin Sanomien julkaistua 5. tammikuuta Meeri Koutaniemen kuvareportaasin maasai-tyttöjen ympärileikkauksesta on julkinen keskustelu osoittanut, miten naisten ja tyttöjen elämää määrittelevän ruumiillisen koskemattomuuden loukkauksesta kertovat valokuvat ja sanat saavat aikaan suuria tunnekuohuja.

Kaiken kuohunnan keskiössä on tyttöjen ja naisten oikeus määrätä itse kaikkein kallisarvoisimmasta: omasta kehostaan. Miljoonien tyttöjen ruumiillisen koskemattomuuden suojaa loukataan päivittäin ympäri maailman yleisen hyväksynnän saavuttamiseksi.

Ugandassa venytetään tyttöjen häpyhuulia, Somalimaassa silvotaan tyttöjen sukuelimiä, Euroopassa käytetään yhä yleisemmin plastiikkakirurgiaa. On maita, joissa pelkkä tieto siitä, että kohdussa kasvaa tyttö, saa vanhemmat päätymään raskauden ennenaikaiseen keskeyttämiseen. Tyttöjen kehoja käytetään myös häikäilemättömästi hyväksi – esimerkiksi Suomessa seksuaalisen hyväksikäytön uhreista 90 prosenttia on tyttöjä.

Näiden kipeiden ja koskettavien yhteiskunnallisten ilmiöiden keskiössä elää ajatus siitä, että tyttöjen ja naisten kehoihin voi koskea ilman lääketieteellisiä perusteita.

* * *

Tyttöjen ruumiillisen koskemattomuuden suojan rikkomukset heijastavat paikallisia olosuhteita ja ihanteita sekä koulutusjärjestelmien tasoa ja tehokkuutta. Kaikkia maita yhdistää se, että tyttöjen seksuaalioikeuksista on edelleen erittäin vaikeaa – ellei mahdotonta – puhua. Hiljaisuus mahdollistaa ihmisoikeusloukkauksien jatkumisen.

Osallistuin toukokuussa Somalimaassa kokoukseen, jossa kiinnitin huomioni palaverissa nousseeseen kommenttiin: "Kaiken ytimessä on asiasta puhuminen. Puhuminen, niin kuin me nyt tässä puhumme keskenämme. Se on myös tyttöjen sukuelinten silpomisen vähentämisen ytimessä."

Nyökyttelin hiljaa mielessäni, vaikka tiedän, ettei puhuminen ole helppoa varsinkaan silloin, kun kyseessä ovat seksuaalioikeudet. Seksuaali- ja lisääntymisoikeuksissa sekä erityisesti oman kehon koskemattomuudessa kohtaavat selittämätön intiimiys sekä voimakkaat yhteiskunnalliset odotukset.

Seksuaalioikeuksista – ja varsinkin niiden rikkomisesta – puhuminen tekee olon epämukavaksi sekä kuulijalle että puhujalle. Kun itse kuulin ensi kertaa tyttöjen häpyhuulten venytyksestä ja tyttöjen sukuelinten silpomisesta, mieleni huusi, etten halua kuulla enempää. Venyttäminen on kivuliasta, se altistaa aikaisille seksuaalikokemuksille, tulehduksille ja jopa hiv/aidsille – sukuelinten silpomisen haittavaikutuksista puhumattakaan. Kummallekaan operaatiolle ei ole lääketieteellistä tarvetta.

Samaa pohdin viime vuoden joulukuussa lukiessani iltapäivälehdestä, että teinien kauneusleikkaukset ovat Euroopassa kasvussa. Meillä tyttöjen kehoja silotellaan veitsillä ja täytetään muovilla. Jos siihen ei ole mahdollisuutta, kehoista yritetään tehdä täydellisiä nälkiinnyttämällä.

Mieleeni nousee elävästi kuva langanlaihasta ystävästäni, joka sairastui teinivuosinaan vakavaan anoreksiaan. Vaikka näin, mitä hän teki itselleen, sen pukeminen sanoiksi tuntui väärältä. Toisen kehoon ei saa koskea – ei edes puhumalla.

* * *

Erityisesti tyttöjen kohdalla kehoon liittyy paljon yhteiskunnallisia paineita. Hyvään naiseuteen liitetään maailmanlaajuisesti ajatus puhtaudesta sanan fyysisessä ja symbolisessa merkityksessä. Fyysisesti kuva puhtaasta naisesta rikkoutuu esimerkiksi kuukautisten aikana ja symbolisesti esimerkiksi neitsyyden menetyksessä. Siellä missä kuukautissiteitä tai tamponeja ei ole tarjolla, tytöt jäävät kuukautisten aikana jopa pois koulusta. Ympäri maailman toteutetaan edelleen riittejä, joilla pyritään suojelemaan tyttöjen neitsyyttä.

Tuhansien tyttöjen elämä määrittyy sillä, että heidän tulee sopia mahdollisimman hyvin kunkin yhteiskunnan asettamaan määritelmään puhtaudesta. Tämä voi tarkoittaa kuvankaunista tyttöä tai neitsyttä, silvottua naista tai tyttöä, jonka häpyhuulet on venytetty.

Plastiikkakirurgian, silpomisen ja häpyhuulten venyttämisen ytimessä lepää sama ilmiö: tyttöjen kehojen riittämättömyys sellaisina kuin ne ovat. Viime viikkojen keskustelu silpomisesta pisti miettimään. Jään odottamaan päivää, jolloin elämämme maailmassa, jossa riitämme juuri sellaisina kuin olemme. Siihen asti aion puhua, vaikeistakin asioista.

Kirjoittaja on Solidaarisuuden tasa-arvokoordinaattori. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.